keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Viimeinen pva vuotta 2014 !

Niin se aika vaan kuluu ja vuosi 2014 on lopuillaan. Mulla taala paattyy 6h ennemmi kun teilla, voin siis kertoo kannattaako herata uutee vuoteen :).

Tahan vuotee on kertyny kaikenmoista. Isoja askeleita, ja ens vuos nakojaa alkaa pikkuaskeleilla ;).

Anteeksi ku en oo pitany suurat paivitysta tanne, on jotenki jaany takaa-alalle. Mutta kerrootaa nyt lyhyesti ja ytimekkaasti mita taa vuosi on pitany sisallaa ja mista alotetaa uus vuosi.

Naimisiin menosta tuloo jo tammikuu alussa vuoden verra. Todellaki aika rientaa!
Taala on tullu suomi-ihmisia kaymaan ja mentii ekaa kertaa kroatian matkalla myos italiaan. Vauvauutiset alko nousta meiran perheelle ausiihaitte jalkeen. Nyt on laskettuaika jo ohitettu 3 paivaa. Kylla taa kaveri taitaa tulla ens vuoden puolella, jollei nyt mihkaa maratonille huitasta 2 tunnissa.

Talla hetkella siis 40viikkoa taynna ja 3paivaa lisana. Vauvalla on kaikki hyvin, koko raskauden ajan on mun veriarvot,hemoglobiinit ym ollu hyvat. Samoin vauvan mitat ja sydanlyonnit ollu taytta taydellisyytta. Tanaa kaytii neuvolassa, ja sanoivat et alkaa vauva olla lahtoasemissa. Nyt kuulemma vaan pitaa meiran nauttia viimesista hetkista pariskuntana, enne ku maailma muuttuu taysin :D.

Kayra elokuvis/syomassa,deiteilla. Tehtii ne jo ennakkoo viime vkoloppuna :D. Mutta on se jannaa ku ei yhtaa tiia millo se nyt sielta tuloo. Oonjo muutama viikkoa aatellu et onkoha se nyt tulossa vai nytte taiko nytte. Vielaki sama tilanne.

Tosin juttelin vauvalle enne joulua et vois tulla joulun jalkeen kun kaikki alkaa asettuu taas paikoillee meilla kotonaki. Meilla on hiema remppaa taala meneillaa, ja tehaa tilaa uudelle tulokkaalle. Seka en toivonu vauvan syntyvan jouluna ,koska josse vahaankaa tulee muhun, se haluaa oman synttaripaivan. Kukapa ei :D. Joten senki takia kerroin vauvalle et tulis vasta joulun jalkee. Ollaa nakojaa kuunneltu.
Eile sanoin et nyt saa tulla milloin vaan ,ei haittaa enaa. Toki ens vuodelle ois "helpompaa " ku on vanhempi. Paitti tanaa tajusin et taalapai maailmaa mennaa toisetpai. Eli sillo onki nuorin koulussa jne. .
Noooh... mut tarkein ohitettu, ei jouluna >D

Koko raskaus aika on ollu kyl yllattavan helppoa mulle. jos tammosia ois kaikki raskaudet ,vois saada vaik 100 vauvaa :D. Toivotaa et ite vauvaki ois helppo kaveri :D.
Ei siis itteeni nii haittaa vaikka menooki yliaikaa. enite ootan et paasen kavelee taas normi vauhtia etanavauhdin sijasta.

Mutta kaikki taala hyvin!! Mahtavaauuta vuotta sinne teille ja taala jatkuu jannitys ens vuoden puolelle: tulooko sielta tytto vai poika ja millo se tuloo :) <3<3

torstai 16. lokakuuta 2014

Kroatia... Iha ku kotia ois tullu

Eroja huomaa näissäki maissa. Nyt kun vietettii päivä Splitissä lentokentältä päin, huomas erot ihmisissä. Ensinnäki täälä ei näy kerjäläisiä ja ns. onnen ongijoita oikeestaa ollekaa, kun taas italias piti olla varuillaa auttavista käsistä et mitähä ne on tällä kertaa vailla. Ruoka on periaattees aika samanhenkistä, mereneläviä suurimmaksi osaksi. Aasialaisturisteja on enemmä italias, mitä täälä harvemmin näköö. Meil oli vuorostaa aika lepposa päivä priamin kaa tänää. Käytii kävelees (mitespä muute liikutaa) isos ns. puisto/mettäs ,komeen kukkulan päällä. Mahtavat maisemat, mutta armoton hiki vaan virtas kokoaja.

Luettii kroatia-artikkelia lehestä ,mis oli arvostelu No Stress- ravintolasta. Käytii koemaistaa lounaalla ja hyvältä maistu. Ei turhaa oltu kirjotettu artikkelia.

Vietettii päivä siis Splitissä, ja iltalautalla kohti Korculaa. Samalla penkkirivillä istu vanhempi pariskunta, jotka keskusteli suomeksi. Sanoin Priamille, et nuo on suomesta mutten viel ilmiantanu itteeni. Siinä ne tyytyväisenä luki iltasanomia ja keskustelivat uutisaiheista. Nainen luki ja mies myhäili vieres.

Yhtenä aiheena niillä oli seksitesti, jossa nainen kyseli mieheltansa mita mielta mistaki on jne.. Nytten ainakaa halunnu paljastaa itteeni :DD.Oli niin kiinnostavia keskusteluita.
Ekan tunnin aikana alle 2m pääs,ketään välissä, myhäilin itekseni niitten jutuille ja kirjoittelin blogiani. Lopulta aika kävi tylsäksi Priamin nukkuessa ja akkujen loppuessa tekniikan vempeleistä, sekä iltasanomien luku pitkästä aikaa himotutti. Joten sanoin miehelle : Terve! ,kun nainen oli menoillaa. Oli muutenki tunne itellä, et mies ehkä oli huomannu mun myhäilevän niitte jutuille,olin saattanu paljastaa itteni. Nainen tuli kans paikkeille ja siitä se juttelu sit alkoki :DDD. Marjaleena ja Lasse Mikkelistä.

Voih kylla meita nauratti kun kerroin et oli niin hauska kuunnella teirä keskusteluita,etten raaskinu ennemmi paljastaa. Oikein mukava pariskunta. Heillä oli asunto samalla saarella ,Vela Luka -kylässä, 7km päässä meirän majapaikasta. Vaihdettiin numerot, ehkä viel kerettäis näkee tulevan viikon aikana.

Jotenki jännä tunne, vaikka Italia oli ihana ja sinne kovasti odotinki pääseväni. Kun Kroatiaan saavuttii, tuntu et kotia ois tullu :).

**

Vika vko meni vähä siinä, kun joka pvä oli joku lounastus tai illallinen joittenki isän kavereitten tmv kaa. Ei oikei kerenny kummempia reissuja suunnittelee,ku aina oli joku tulossa tai menossa. Ei vaiti, vaikka se ikähaarukka on sitä lähes 70v ikäluokkaa, silti siitä on kehkeytyny ns. semmonen oma Blato-piiri :D. Priamin synttärit oli tulossa vikana vkoloppuna. Yritin saada meitä Vis-saaren turistireissulle , mutta koko vkolopulle oli luvattu epävakasta säätä, joten sillä varauksella oltii mite säät salli.

Kyselin myös Priamilta mikä on sen lempikakku, mietteinä et jos leivon sille synttärikaukun. Vastauksena tuli Saksalainen mustamarjakakku- Ite mietin et mikä hitto se semmonen on!!! :OOO yritin olla paljastamatta aikeitani, ja kyselin uurestaa: mites tyylii porkkana tai juustobanaanikakut? Vastauksena tuli: tykkään enemmä porkkanoista porkkanoina ja banaaneista banaanina. Ei auttanu. !! varsinki näillä meikäläisen mahtavilla leipojan taidoilla. Päätin tehä suomalaista pannukakkua. nimittäi täälä letuista puhutaan pannukakkuina, josta ainaki tiesin et se tykkää. (oli viimesinä pvinä puhunu pelkästää pannareista, mitä haluu ravintolas syörä )

Synttärisunnuntai aamu tuli ja sato vettä koko aamun. Olin ereltävänä pvänä hakenu värkit kaupasta google-kääntäjää käyttäen mitä mikäkin sana tarkoittaa. Kokkailin Priamille pannukakkua, kermavaahtoineen ja mansikkahilloineen. Laitoin lautaselle  muutamat porkkanat ja banaanit omana itsenään ja vein aamupalan sänkyyn. Muuten kaikki oli hyvin, paitti olin sekoittanut suola ja sokeripussin näönsä puolesta, ja pannukakuissa oli 2dl enemmä suolaa ku tartti olla :DDD!"! syötii vaa kermavaahdot ja hillot päältä ja lupasin tehä uuden pannarin vielä lomalla ollessa.

Tosin sää ei kovin suosinu, joten lähettii isän viemänä kattelee maisemia Tripa Lukaan ja sieltä uimaan/rannalle kahtee pekkaa The Palm rannallle, joka viime vuonna löyrettii pyöräretkellä.
Käveltii sieltä about 5km Vela Lukaa illalliselle. Laiton Marjaleenalle viestiä, oisko ne kotosalla jos tultais nopsaa kattoo niitte asunto. Oliha ne ja sovittii treffit about 1h päästä ku päästii takas rannalta kylään.

Suomipariskunnalle mentäessä, juttu luisti sen verra ,että nopeesta vierailusta tuliki 3h vierailu :DD. Mukavia ihmisiä olivat. Hyvin suomihenkinen asunto ja sisustustyyli. Ei turhia tavaroita missää ;). Priamki huomas sen. Kerroin heille et oon raskaana. Siihen Marjaleena sano, et juu kyllä mä sen oon huomannu jo siel lautalla ollessa, eleistä ja ilmeistä, kuulemma vanhana sairaanhoitajana ties. Olivat oikein innoissaa uutisesta.

Kyllä me sinne illalliselle viel päästii klo22 aikaa illalla. Hyvästelyjen ja halejen saattelemana ,käytii tesmaamas niiden suosimaa ravintolaa. Ihan maukasta ruokaa oli. Synttäripäivä oli melkolailla ohi, ja niin oli pia koko lomaki. Itteeni jäi varmaa enemmä harmittamaa mönkää menneet synttärireissu suunnitelmat. En nimittäi ollu kehytelly muuta ,joten ei tullu miehelle pakettia millää lailla.

Ke aamuna meillä oli lento Splitistä. Maanatai meni vaan ollessa ja pakkaillessa. Tein viel lupaamani pannukakkua ,joka tälläkertaa onnistuki suolien ja sokerien kaa oikein suhtein. Hyvin maitto miehelle :P . Tiistaina lähettii kohti Splittiä klo13.30 lautalla. Priam halus käyrä heittääs levynsä vielä Lassen ja Marjaleenan postilaatikkoo enne lähtöä. Sanottii heipat ja näkemii isä Jerrylle ja matka jatku kohti Splittiä priamin serkujen työ.

Mun lempisukulainen, Priamin serkku Zoran tuli hakee meirät lautalta ja vei tapaamaan hänen perheen puistoon. Heillä on kaksi poikaa Priam ja Nikolas. En ollu heitä ennemmi tavannut, enkä myöskään Marina vaimoa. Pojat näytti ihan kun Priam ja Jerry pienenä olevissa kuvissa, luonteetkin meni samalla tavalla kuulemma.

Toinen serkku Darka tuli hakee meitä sieltä, missä oltiinkin yö ja aamulla tarkotus kentälle. Ilta meni kotona ollessa. Syötii ja juteltii. Näytin meirän hääkuvia netissä. Darkan yks pojista kaipas veljiänsä seurakseen ,koska yritti epätoivosesti mua oppimaa pelaamaa tietokone pelejä. Oli jalkapalloo ja ralliautoiluu. Varotin jo suoraa et oon niin huono ettei ees kannata yrittää. Ei uskonu, ja nii pelattii. Tai minä "pelasin". Voi Huoh! kuinka huono oikeestikki voin olla!! Hahha . kyllä pojalla ainaki oli hyvät hermot, kun kovasti vaa yritti kannustaa, vaikka olin niin tiltissä kokoaja.

Aamulla oli aikane herätys klo4 tienoilla. Pientä aamupalaa massuu, Darka teki meille eväsleivat matkaa. Kentällä oltii ajoissa. Meirän lento oli ekana. Meillä oli kolme vaihtoo tällä kertaa ,kaikki tosi pienellä vaihdolla. Matkana siis Split-Zagreb-Frankfurt-Singapore-Perth. Lennot sujui hyvin, Tosin paljoo ei tullu näillä lennoilla molempien nukuttua, kun oli ns. päivälennot ja Priamin silmät huusi ihan punasena kaikista ilmastoinneista. Voi raukkaa!! Singaporeen menevä lento oli myöhässä, ja vaihtoaikaa oli vaa tunti. Mulla oli kutina että tullaa myöhästymää. Tätä pitkää lentoo ei päästy istumaa ees vierekkäi, vaan Priam istu mun eressä. Kysyin viereisessä istuvalta pojalta vaihtoa, mutta oli maksanu ekstraa käytäväpaikasta, ei halunnu vaihtaa.

Mun toisella puolella oli aasialaispariskunta, jonka mies oli aikalailla kyllästyneen olonen pitkään lentoon. Se osas ainaki käyttää ilmasia ruoka/juomapalveluita hyväkseen ja kokoaja oli tilaamassa jotain. Siinä samalla minä ja viereinen poika tilattii kylkiäisiä itellemme. Poika autto mua setvimään jatkolennon kaa, koska lento oli selvästi myöhässä. Se osas kysyy oikeet kysymykset ,kun sen sisko oli kuulemma lentoemäntä, jolta oli oppinu.

Ei siinä ,koneen laskettua ne oli jo laittanu meille uuret lennot 2h päästä lähtevään koneesee. Saatiin myös aamupala kuponki kentällä olevaa kahvilaa. Mikäs siinä. Kerkesin shoppailla viel itelleni rahapussinki, jota olin jo menomatkalla kattellu. Lauralle soittoa, et tullaan myöhässä joka oli meitä tulossa kentälle vastaan.

Ihanaa oli palata kotiin!

Torino-Milano- BYEBYEE Italia !

TORINO

Priamin täti Louisa asuu Torinossa, joten sen takia matka sinne. Otettii suosiolla taksi alle asemalta kotiovelle. Empä ollu ennemmi takseissakaan nähny pientä tv-screeniä,mistä tuli bilemusaa taksikuskille. Kerta se on ensimmäinenki.

Perillä oltiin. Pahoiteltiin myöhään tulemista, klo 23 oltii vasta siel. Louisa ei ollu moksiskaa, kuulemma normaalia aikaa hälle olla hereillä. Menöö nukkuu 1aikoihin yöllä ja herää 5 aamulla !! :DD Kuulemma ei tartte enempää unta. No mikäs siinä, ei mulla vaa toimisi.
Priamin italia alko olee jo vahvempi kun alku lomasta, joten mäki pysyin jo keskusteluissa mukana. Mulla ei ollu kummempia suunnitelmia Torino ajalle. En ollu ees kattellu mistää, mihi sitä menis jne. Päätin et tästä lähtien mennää Priamin ehdoilla.

Aamulla päätettii käyrä kävelees lähialueilla, ja löytää puiston tynkää. Louisan pääpointtina oli kokata meille kaikki ruuat ym. joten meillä oli kotiin tuloaika lounaalle. Eipä siinä mitän, onneksi se oli hyvä kokki.

Kävelyreissulla löyrettii kahvila, jossa päätin juora ekan kahvin 4kkteen, koko raskaana olon aikana. Halusin maistaa ees yhen cappucinon italian kamaralla. Täältähän se on peräsin ,tai ainakin kuullu. Kyllä maistu, ja hintakaa ei päätä huimannu 1eurolla.

Lounaa jälkee otettii bussi alle lähemmäs keskustaa, ja päätettii kävellä siel. Löyrettii puisto monen mutkan takaa taas. Oltii luettu karttaa hieman vääri :DD. Onneksi jäätelö osaa aina auttaa.
Illalliselle oltii menossa pitsalle Louisan kavereitten kaa. He olivat 3 muuta leidiä, joista yksi pysty puhumaa ees vähä englantia. Oli huvittavaa kuulla kommentti sen suusta ; sä puhut nii nopeeta enkkua, etten pysy kärryillä. HAHHA. Italias koiratkin saa tulla ravintolaa. Heillä oli pikkukoira mukanaa, joka siel istu omalla penkillä muiden mukana. Hassua. Hyvin tosin ovat kouluttaneet, koska ei kerjänny ollekaa.

Perjantaina mentii kohti keskustaa taas. Huomasin jo matkalla sinne kuumailmapallon taivaalla. " Voih jospa joskus pääsis "- oli mielessä. Tällä kertaa suunnattii suoraa infoo. En halunnu enää vaa kävellä summamutikassa, mitä ollaa viimeset pvät tehty. Sielä oli alkamassa taidefestivaalit, joittenka lavoja oltii kokoomassa.

Infopisteesee mentäes, näin mainoksen kuumailmapallosta. Se oli köyren varassaoleva pallo,joka menöö 150m korkeuteen. Hintana 15e. Olin heti, et tonne!! ensinnäki jotai erilaista ja noi halpaki. Priam ei oo mikää paras hlö korkeissa paikoissa. Joten alko pieni tinttailu. Hän ei myönnä oikeeta tinttailun syytä, mutta samantien ku alko olee puhe korkeudesta, alko tinttaus :DD.

Mentii infosta nettikahvilaa sulattelemaa ajatusta. Lopulta pääryttii menemää pallolle.

Elikkä pallo oli kuin kuumailmapallo, ilman kaminaa ja pysy samassa kohdassa vaijerin varassa. Ympäri palloa meni tilava käytävä, että sai mennä joka suunnalta kattomaa. Sielä oli yhteensä about 10-15 hlöö. On se jännä kaveri tuo Priam. Niin kauan hän oli hiljasta poikaa ja peloissaa, kun päästiin palloo. Kun pallo asettu paikoilleen, ja oli ns. turvallinen lähtee liikkeelle, alko kamera laulanta. :DD Hienot oli kyllä maisemat ja hieman erilainen tapa kattella niita ku normaalisti. Aika korkeuksissa oli 15min.

Saavuttua alhaalle, Priam kiitti mua patistuksesta palloiluun. Oli kuulemma paras juttu koko pvänä. <3

La aamuna ,viimesenä loma aamuna, Louisa oli laittanu mun teekuppilautaselle kaulakorun lahjaksi. Ihana ele. :DD. Taitaa täti tykätä musta ,vaikkei samaa kieltä löyrykkää. Kovasti se oli sita mielta etta vauva tulee olee poika. Anto meille vaaleen sinisen kietasuliinanki vauvaa ajatelle.

Se on jännä, jo toistamiseen tapahtunu. Kaks vuotta sitte kroatiassa mietin et haluaisin pitkän riippu kaulakorun, ku semmosta ei oo. Priamin isän kaveri Milka anto mulle lahjaksi kaulakorun ja korvikset vikana iltana ekalla lomalla. Nytte oli ollu mielessä, että haluaisin ns. arkikäyttöön sopivan lyhyen ketjukorun. Ei kuule, semmonenhan se Louisan antama just oli. Eli pienistäkin ajatuksista otetaa kaikki ideat "isomman korvan" taakse.

Vikana pvänä käytii viel kaupungissa, kun ereltävänä pvänä huomattii et siel on alkamassa ilmaset taidefestivaalit. Oltii katottu jazz-bändin alottavan klo11. Muttei iha liia tarkkaa oltu katottu, nimittäi suunnattii samalle aukiolle jossa ereltävänä iltana oli ollu tapahtumaa. Eihä siel mitn ollu. Festarimenusta katottii uurelle, ja se oli toisella puolella kaupunkia. Päätettii jättää kuitenki festarit menemättä. Priam ehdotti ,et mennää kattoo Torinon kuuluisin kirkko sekä muutama puisto. Näin mentii.

Kirkko kuvattii ulkoopäi ja toiselle kirkolle oli noin parin kilsan verra matkaa. Sinne johti tie puiston läpi ja kirkko sijaitsi pienellä kukkulalla. Sieltä oli myös hienot maisemat. Mä ite oon aikamoinen maisemien kattoja tyyppi :D.
Kiertelyjen ja kaartelujen jälkee, alko olla aika mennä viel rauhottuu Louisalle ,lounastamaan ja pakkailemaan. Pian oliki taas kotimatkan vuoro.
Oli ihanaa tavata Priamin äitinpuolen sukulaisiakin, ja päästä käymään Italiassa. Saatiin myös lomailla iha omillaankin <3.

**

Varmaan kuuluu kaikkeen lomaan ,että välil menöö hermot matkakaveriin tai ainaki samaan seuraan. Taitaa olla osa syynä raskaushormonikki jokka jyllää, mutta täälä suunnalla ollaa koettua sitä muutamina pvinä.

Ollaa kyllä turhauduttu ,ku ei olla aina löydetty perille ja kävelty kaikki kaupungit halki, muutamien tuntien viivellää päästyä päämäärää. Jos ollaa kehitelty jotai muuta kävelemisen tilalle, molemmat on ollu onnessaa. Pyöriä ei saatu aikaseksi ottaa missää, mutta vastaavasti on tullu istuttua hevosen kyydissä, pyorätaksin kärryssä sekä "kuuma" ilmapallossa kattelemassa maisemia.

Viimene reissu Torinosta Milanoon meni muitta mutkitta. Junat oli ajoissa tällä kertaa, ja saatii hyvin ostettua jatkojunaan lippu Malpensan lentokentälle. Meillä oli varattuna hotelli läheltä kenttää. Saavuttii kentälle ,ja yritettii löytää bussia hotellille. Sivuilla oli maininta,et menöö bussi kentältä. Olin laittanu sinne mailiakin, mutta ei ollu kuulunu mitn. Aikamme yritettii, mut lopulta otettii taksi alle.

Hotellin ovessa oli 4 tähteä. Mutta..

Ekassa huoneessa ei ollu mitn vikaa sinänsä, mutta oli erililliset vuoteet. Normaalisti en valita, mutta tällä kertaa aattelin kokeilla "asiakkaan etuuksia" ja pyysin, et vaihdettais huone parisängylliseen. Eivät olleet moksiskaan, ja antoivat uuden avaimen.

Huoneesee mentyä, se haisi tupakalle ja oli siivomaton entisten asiakkaitte jäljltä. Ei muutaku respaa taas.

Kolmas kerta todensanoo ja huone näytti lupaavalta, parisankyneen ja ammeineen.

Suoraapäätä mentii alakertaa syömää ravintolaa. Alkaes tilaamaa, ei ollu muutaku murrososa annoksista jäljillä : Pitsaa ja pastaa. Oltiihhamme italiassa, mutta ennen kun tilauksemme saapui, kuului keittiöstä mikron ääni ja annokset tulivat pöytää. Yksi työntekijä sielä näytti muutenkin vaan olevan. Annokset kyllä maistuivat, mutta huvitti vaan  4tähden hotellin käytöksellä.

Meillä oli siis seuraavana aamuna klo 7.05 lento Splittii. Olin tehny jo check-in netissä, ja pyysin aamupalapusseja meille sekä tilasin kuljetuksen kentälle.

Ilta oli muuten hyvä ja rentouttava, kunnes aamulla 3.30am alko soimaa joku ihme herätyskellon tapane ääni vaatekaapin seinän takaa!!!! Yritettii sitä löytää, mistä ihmeestä se tuloo. EI tullu äänelle loppua eikä saatu mitn käsiimmekää. Soittoa respaan: Mikä hitto tää nyt oikee on??
No respamies kuulosti siltä, että tietää mistä on kyse, ja sano tulevansa antaa uuden huoneen. Oliha siinä viel 1,5h uniaikaa. TuSKA! No ei muuta ku uutee huoneesee ja jatkaa unia.

Aamulla check out ,ja sama mies ei ymmärtäny et oon tilannu aamupalakassin sekä lentokenttäkuljetuksen jo, niin että sen vaan pitas antaa ne meille. No mitähä muuta vielä :D. Kyllä nyt musta on tullu kauhee valittaja ! oisko ne nää hormonit? mutta ku ärsytti, ku jos kerra maksaa hotellista, haluaa sen olla myös sen vertanen.

Ei tainnu olla ihan meirän hotelli.

**

Eihä nää kommelllukset iha viel loppunu.

Kentällä, onneksi oli jo check-in tehtynä. Laukun pudotus hihnalle kyllä oli eressä. Siel ei oikee ollu minkäämoista infoo missä minkäki lennon chek-in on vaan kaikki ihmiset (ja niitähä riitti yllättävänkin paljon) oli lyöttäytyneenä samaan isoon kasaan ,josta jokainen vuorollaa meni tsekkauttaa laukkunsa. Aika kulu, ja vihdoin ku päästii kassalle, meillähän oli ylimääräsiä kiloja.
Tosin meillä ei ollu yhtäkää kunno käsimatkatavaralaukkua, mutta aikaa ei ollu paljoo setviä ja päätettii maksaa toisen laukun hinta 40e.

Lopulta siinä meni enemmä aikaa, kun piti jonottaa maksukassalle, kun ois setviny pari kiloo käsimatkatavaraa. (Louisa anto 1kg riisisäkin matkaa, josta samalla jo tiesin,tästei hyvää seuraa).. laukun pudotuksesta päästii klo6.40, josta juoksujuoksujalkaa kaikki kenttätarkistukset ja portille. Jos jotai hyvää tästä löytää, nii ainaki osaan(pystyn) vielä juoksemaa :DD...

Siel oli viel paljo ihmisiä portilla orottamas, eli hyvin kerettii. Klo 7 ku päästii koneesee. Klo 7.05 CIAO ITALIA !!

Älytön Kirkko !! :D ja kalteva torni :D

FLORENCE

Saavuttii Florencee 7.30pm. Oli aika olla ihan vaan kaksin :). Olin kattonu google.mapista miten pääsee hotellille. Matkaa ei pitäisi olla paljoa (about 1km) ja kaiken järjen mukaa melko suora tie. Siinä yhessä kohtaa kartalla oli iso aukio, jossa luki museo. Tein mielikuvaharjotelmaa, jotta päästäis verkkaammin perille, ja kuvittelin siinä olevan puistoaukiota ja jonkin sortin "areena" museorakennuksena.

Astuttii junasta ulos, ja lähettii kohti hotellia. Tiet meni ihan keskustan halki, ei kuvitelma iha menny paikkansa. Siinä varrella näky hyviä shoppailupaikkoja ,jokka pistin merkille. Päätin et eres kerran meen shoppailee tämän reissun aikana. Nooh.. alettii saapumaan "puistoaukiota museolla" mielessäni ja ei ihan menny siinäkää mielikuva nappii. Suoraa silmien eessä töröttää jumalaton siis oikeesti JU-MA-LA-TON Kirkkorakennus ,joka oli ooppera museo.!!! Huuleni oli nii pyöreenä ku olla ja voi. Ei tommosta voi olla ees olemas. En tiiä mikä siinä nii heilautti Heini tytön pään pyörälle. Ehkä se oli se mielikuvitelma, jota olin päntänny mielessäni: "Nonni ,ja jos tälle puistoaukiolle päästää, ollaa jo voiton puolella". Ei ollu puistoa ei, vaan ällimäisen suuri kirkko.

Ja matka jatku :D...

Päästii hotellille aikasta helpolla. Priam raukka joutunu kantamaa kaikki kamppeet ,kun "raskaana oleva ei saa nostella " - lausetta sukulaiset hokenu täälä sille mantraksi. Hotellin respahlö oli oikein mukavan oloinen mies. Kerto miten toimitaan, mitä mistäki tapahtuu jne.. Hotellihuoneki näytti lupaavan romanttiselta. Molemmat halus lähtee ulos syömään ja ihastelemaan uutta ympäristöä.
Mentiinkin syömään museo-kirkon vierelle ja heitin huulta Priamille : istu sä sille kirkon puolelle, ja mä kirkkoo vastapäätä nii molemmat saa tuijottaa jotain kaunista.

**

Ti oli aika olla turisti. En ollu vartavasten tehny mitää etsintöjä Florencesta, mitä siel pitäs nähä ja minne mennä. Aattelin et annetaa lomarauha molemmille, ja mennää sinne minne jalat vie. Saatii me muutama kartta kätee respamiehelta ja kuulin kaveriltani Staceylta : Käy ottaa David patsaasta kuva. Googleteltii muutamaa otteesee, missä se vois olla. Yks löyty museosta, yks kukkulan päältä. Ei niin - museoihmisenä, valittiin ulkoilma ja kukkula. Ei haluttu iha kauheesti kävellä täälä, koska Rooman kilometrit paino viel jaloissa.

Löydettii kukkula ja David. Tosin aurinko paisto täysin Davidin yläpuolella, ei tullu parhaimpaa kuvaa siitä. Se on jännä huomata, että kaikesta ne osaa kans ottaa rahat. Ostettii jätskit kahvilan ulkona olevasta jätskikärrystä, ja mentii niitte terassille istuu, jossa ei ollu ketää. Jädemyyjä sano että sinne on vielä erikseen oma hinta. Hei HALOOO!!

noh.. ja vessoista tietty piti maksaa. Okei ,kylhä suomessaki niistä maksetaa. Mutta täälä jotenkin sen huomaa, miten ne yrittää kaikesta vetää rahat pois.
Esim. ku oltii tulossa juna-asemalla, ja hyppäämäs junaa. Yks tyttö mukamas hyvää hyvyyttään autto Priamia nostaa laukun junaa. Sit aattelinki et mikse nyt viel siinä hengaa, ku mentii istuu. Sitse mukamas, ohjas meirät istumaan vaikka siinä oli suoraa kaks vapaata penkkiä. Istuttii, ja se oli siinä käsi pitkällä : Eikö mulle kuulu antaa mitään, autoinhan teitä laukun kanssa ja löytää istumapaikat. Annoin euron. Se oli :eikö enempää. Ainaki 2e. Annoin 2e ja jostain syystä kuvittelin et se antaa 1e takasi. Turhaa. Otti jalkansa alle nii lujaa ku olla ja voi. Kyllä tuohtututti. !!

No joo ja back to the basic.

Päätettii Davidiltä lähtee kävelee vähä matkaa. Yleensä meirän kuuluisa "vähä matkaa" taittuu 2-3h.. En ollu kovin innoissani aluksi, varsinkaan kun meirän pienen pieni kartta loppu kesken. Kysyttii tietä kaupunkii ja he sanoivat joo tuol matkan pääs tuloo tie, mut siitä on viel 2-3km kaupunkii, sanoivat kuitenkin olevan mukavaa kävelyä. En hyppiny ilosta. Priam suostutteli mut lopulta kävelemään siihen suuntaa. Ja hyvä niin. Oli se lopulta mukava kävelyreitti ,suloisien rakennuksien ympäröimänä.. Ja päästiin kun päästiin sykkeeseen.

Syömingit alle , ja löyrettii viereiseltä aukiolta toinen David patsas. Tällä kertaa siel oli joku hallituksen meno meneillää, ei päästy lähelle Davidiä kuvaamaan. Kyllä nyt Davidin kuvaaminen on  hankala tehä. Priam ei voinu kovin hyvin, flunssa alko puskee päälle. Vietii mies nukkumaa hotelille ja minä lähin vihdoin shoppailemaa ;D.

Monen monta kauppaa menin läpi. Tosin mieles pyörii, mitä ja minkä kokoista voin ostaa, koska kuinka isoksi tässä vielä muutun. Lähti siel muutama vaate mukaan, hieman maha ja rintatilalla varustettuna :D.

Illallistamaa mentii meirä lähiravintolaa. Näytti tosi kodikkaalle ja italialaiselle. Heillä oli kaiken näköistä ilmaista tarjottavaa. Hieman epäilytti, onko torellaki ilmasia, mutta olivat.



 PISA

Aamulla oli junamatka Florencesta eressä kohti Pisaa. Aikaa meillä oli siel 5h verran ,pääpointtina ,kuha nähää kaatuva torni. Jätettii kamat säilytykseen ja karttataulun mukaa lähettii menee suoraa tietä eteepäi, mistä kaikki kiinnostava pitäs löytyy. Erellä meni naiskolmikko, jolla oli oikee kartta matkassa. Hetken aikaa niitte perässä kuljettii "varmistaen" , et oikeella suunnalla ollaa. Ne tykkäs ottaa liikaa kuvia ,joten jatkettii matkaa oman päänsisällä olevan kartan ja kylttioppaiden ohjeistuksella.

Tornille saapuessa, jono ei näyttänyt olevan mahoton. Siihen löytykin nopeesti syy. Lippua ostaessa, siel on jonotaulu, millo saa mennä vasta jonottaa. Se olikin jo pari h erellä, millo ois voinu vasta alkaa jonottaa. Joten jätettii toiseen kertaan. Mentii ihan tornin juurella olevaan ravintolaa lounaalle, koska halusin tuijottaa tornia syömisen ajan. Nättiä. Taisin rakastua torniin :DD.

Meillä kun ei ollu paljoo aikaa olla Pisassa, päätettii ottaa 30min hevoskärryajelu kiertäen nähtävyydet sen kyyrillä. Toimi. Tosin aika kallis ajelu oli (40e) , mutta kerranha se vaan kirpasoo. Priamin mukaa "honeymoonilla" saa välillä törsätäkki.

Hevosille heipat ja lähettii kohti juna-asemaa, mielessä poiketa muutamassa liikkeessä.
Se ei oo kaikkei helpointa, kun kaverina on shoppailua inhoova mies. Sillo iteki menettää sen shoppailu innon. Kauppaan mentäessä, on jo olo ÄKKIÄ ÄKKIÄ ÄKKIÄ. Jokasen vaatteen kohalla miettii ,no tarttenko mä torella tätä jne. Okei oha se viisastakin mietintää, mutta siinä menöö kokonaa into, kun toinen joutuu oottamaa pihapuolella tmv.

Enivéi, tällä kertaa tiesin mitä tartten ja ostin puolihameen, ku kaikki alaosat alko olee likasena. Eikä kulunu 10minuuttiakaa.

Matka jatku kohti juna-asemaa. Meillä oli eressä päälle 3h juna matka yhellä vaihdolla. Matka meni hyvin, kunnes päästii vaihtopaikalle ja koko vaihtojuna oli peruuntunu. Ei auttanu ku alata setvimää mite päästää päämäärää. Yllättävän hyvin hermot kesti molemmilla, vaikka lopulta oltii 2h orottelujen jälkee vasta oikeessa junassa, ja kohti Torinoo.





perjantai 10. lokakuuta 2014

vieläkin jalat Roomassa

Perjantai aamu alkoi jo paremmalla mielellä. Pojat tosin oli valvonu iha kunnolla aamu 5 asti. Tullu juteltua kaikki viimesten vuosien asiat. Paolo oli laittanu meille aamupalakamppeet valmiiksi, hakenu tuoreet croissantit enne töihin lähtiessää. Meillä oli aiheena käydä kävelees nähtävyyksiä, josta Forum Romanumille ja Palatinelle olivat ekoina  kohteina. Sielä oltii suljettu kaikki lähikadut autoilta, että turisteilla on kunnolla tilaa kulkea. Sielä näky monenmoista katutaiteilijaa keräämässä rahaa tai myymässä jotain. Käytii myös Piazza Venetsiassa. Aika mahtipontinen rakennus.

Kuulin oudon ehdotuksen mieheni suusta. " Mä näin tuol yhes kaupas sulle sopivan käsilaukun, voitas ostaa se sulle,ku ereltävä näyttää jo vaihtamisen kaipuuta", mies joka inhoo shoppailua eikä oo ennemmi kummosempia ehdotellu. Ei keretty siitä istumalta käydä kattoo, mut mielee jäi mieheni sanat :D.

Priamil taisi väsy painaa myöhää valvotusta yöstä, ja lähettii aika ajoissa takasi kotia kohti. Ilta meni kotosalla ja Paolo kokkas meille raakapastaa ja kalaa.

**

Meillä oli kahen paivan passi kolmeen eripaikkaa (kaks jo käytii perjantaina), Colosseum oli la vuorossa. Alottetii aamu sillä. Onneksi oltii hankittu lippu, ja menty näipäi ku mentii. Nimittäi Colosseumille oli iha Järkyttävä jono!! Voi niitä ihmisraukkoja jokka oli jo pitkälti ulkonaki jonossa. Niillei tainnu olla aavistustakaa kui pitkällä jono sisällä kiemurteli. Noh, Lucky US -käveltii suoraa sisää ja päästii kattoo kaikki paikat ilman suurinta turistirysää. Oliha se hieno, mutta oikeestaa liia samantoistoa itelle. Kun näki yhen nurkan, oli nahny koko colosseumin. Okei, en oo suurin historia ihminen. Antakaa anteeksi.

Seuraavaksi oli vuorossa Espanjalaiset portaat. Otettii polkupyora taksi alle, koska se oli aikalailla toisel puolel kaupunkia. Ja hyvä että otettii. Ensinnäki oli ihanaa tehä jotai muutaki ku kävellä, ja meirä kuski oli ihana. Se kierrätytti meitä kaikilla muillaki nähtävyyksillä matkan varrella.
Portaille päästyä, hieman harmitti ku melki koko portaat tai sen ympäristö oli korjauslavojen peitossa. Ei iha näyttäny siltä miltä postikorteis :(. Käytii siinä portaitten päässä olevassa kirkossa.

Lähettii ettii lounaspaikkaa. Löydettii yllättävä hyvä ja halpa buffet, kalliilta ostoskatu-alueelta. Ruoka massuu, ja katsastaa toiset kattomisen arvoiset paikat, jokka Paolo merkkas meille. Yhtenä yllättävänä lempirakennuksena itelle oli Pantheon. Aikamme kierrelles, käytii enne kotoo lähtöö katsastaas Priamin ilmottama laukku. Hyvältä näytti, kyllä mieheni ymmärtää tyylinki päälle :D. Laukku lähti matkaa, oliha se otettava neuvosta vaari, kun kerran elämäs tulee tämmöne tilaisuus.
Illalla mentii kodon lähellä olevaa pitseriaan. Paolo anto tarkat ohjeet ja minä toimin KUSKINA!!! Jännää. Heti aluksi parkkipaikalta oli kauhee mäkilähtö eessä(parkkihallin ramppi), mutta hyvin selvittii muutamalla auto sammuksiin- liikkeellä. Ja Priam tietty oli ikuistamassa hetken kuvaamalla mua :D

**

Sunnuntaina oli aika kattoo viimeset nähtävyydet, rooman ainut pyramidi. Isot markkinat joen varrella, puisto, vatikaani. Tuntu että päivästä tuloo lepposa, ettei ns. mitn tekemistä. Pyramidi ei ollut hääppönen, joka oli puoliksi korjaushökkelien peitossa. Markkinat oli aivan liian isot, eikä ruokapaikkoja paljoo näkyny. Meinas mennä nälkäkiukun puolelle.

Ruokaa löyty, ja jatkettii matkaa kukkulalla olevaa puistoon. Se oli molempien mielee. Sai hetken hengähtää kaupungin vilinästä. Sieltä oli näköalat koko Roomaan. Wau!
Matkattii tsekkaa Vatikaani, joka oli su kylläki kii, mutta ulkoa halusinki sen vaa nähä. Oliha se aika massiivine.Ei kyllä yhtää vaikuta miltää kirkolta.

 Yritettii mennä vatikaanin jälkeen takasi puistoon, mutta katoin karttaa väärin, ja hypättii väärää bussii. Se johdattiki meirät takasi kaupungii. Päätettii lähtee kotia, joka oli varmin tapa selvitä ajois illalliselle. Meillä oli meno Paolon äitin ja sen enon kaa + enon vaimon. Kukaan niistä ei puhu enkkua, ja Priam ei ollu iha vahvimillaa vielä italias ( mitä se kehkeyty viikon aikana). Priamil meinas mennä hermo niihi ku kaikki puhu yhtäaikaa ja nopeeta. Ei se kerenny tulkkaa mulle mitää, joten luovutin ja olin hiljaa koko illan melki. Ruoka oli yllättävä hyvää ja ravintolassa näky jalkapallon finaali. Se oli eka ja vika peli kisojen aikana.. ja voin sanoo et se ihan viihdyttiki. Ehkä ens kisois voisin jo kattoo toisenki pelin :D.

Syöminkien jälkee lähettii viel katsastaa rooman kaupunki yövaloissa. Näytti hienolta. Siinä autoillessa Rooma ei tuntunu enää nii isolta. Ehkä tuntuu suuremmalta kävellessä kaikki pvät ja hukkakierroksia tullu muutama matkaa.

Ainii ja yks hassu juttu. Täälä koiratki tuloo ravintolaa!! Siinä ne istuu tuolilla, niinku muutki ihmiset :DD. Hyvin ovat kouluttaneet ku ei ne kerjää tmv.

Kotia tulles ,yötä myöre.. alettii setvii Paolon kaa junalippuja ja hotelleja meirän tulevalle viikolle. Saatii kaikki tehtyä aamu kolmee mennessä ja retkireitti oli selvänä: Florence - Pisa -Torino- Milan Malpensa.

Ma oli lähtö 6 illalla vasta. Mut koko pvä oltii kotosalla, vietettii ns. toimistopvää. Kiitoksia Roomalle ! Matka jatkuu uusii maisemii ja tunnelmii.

Eurooppaa Lomalle

Heinäkuu alko olee ovella, joten Aika oli Euroopan lomalle. Jokavuotiseksi perinteeksi muodostunut loma. Aikoinaa Elosen lomien aikana, kolusin mulle tärkeimmät Euroopan maat, ja tuumailin että jos joskus pääsee käymää vielä Kroatiassa ja Italiassa, ei välttis tarvi eurooppaa enää mennäkää. Olkaa varmoja mitä toivotta, sillä pienetki unelmat näköjää otetaa huomioo. Kroatiassa oon ollu Priamin mukana nyt kaks kertaa, tällä kertaa kolmas tulossa. Suunnitelmis on käydä Italiassa ,johon olen ekaa kertaa matkalla. En valittanu ;D


Kroatia aika on aina hieman lay back fiiliksissä. Ensinnäki isän talo sijaitsee Korcula-saarella , johon on Splitista 3h lautta matka. Meillä ei oo omaa autoo käytössä ja talo sijaitsee keskellä saarta, kukkuloitten ympäröimänä. Ei siis päästä uimaankaa ,kunnes isä antaa kyyrin tmv. No ei siinä, oha se hyvä joskus vaa pysähtyä ja olla vaa, varsinki ku se toimii Priamille. Ite taas oon hieman tylsistyny korcula-maisemii. . tai siihe aikaa sielä, ku kaikki on nii riippuvaisia isän menoista sekä ollaa aikalailla jumituttu saarelle.

Ihanaa on tavata kaikki ihmiset ja vaihtaa vuoden aikana tapahtuneet uutiset, mutta muuten se on jo vähä ku nähty. Säät oli lämpimät, mutta näihin kolmee vuotee verrattuna ,olivat kylmimmät. Muutamana pvänä ihan sato vettäkin. Yhtenä sade aamuna otettii bussi alle, ja  mentii Korculaa. Tää oli molempien mielee, jotain uutta normi pvärytmii ja löyrettii aiva ihana kahvilaPuutarha ,ei-turistien ympäröimältä alueelta.

Vietettii aikaa sukuloimalla heiran tykönää. Priamin serkku komentoi mut nähdessään : Mutta et sä ainakaa yhtää rumalta näytä. Kuulemma suurin osa raskaanaolevista näyttää rumalta sen mielestä. :DD.
Aika oli siirtyä 10 pvän reissulle Italiaan. Orotukset itelläni oli kovat, etenkin pitsaan :DD

ROOMA

Matka alkoi klo 5am herätessä Blatosta, Korcula saarelta. Ekana oli ferrymatka saarelta mantereelle Splittiin 3h verran. Priamin serkku Darka oli meitä vastassa poikansa kaa, että päästää niille kotia lepäämää. Eka meillä oli aiheena kierrellä Splitissä pvä, koska meirä lento lähti vasta klo6 illalla. Mutta onneksi ei, nimittäi rento kotipäivä kaupungil pyörimise sijasta oli parempi vaihtis. Itse lentomatka italiaa ei kesta kun tunnin verra, mutta kaikki muu matka siihe päälle ottaen, kestää koko päivän.

Enivei, oli aika hypätä koneesee. Ja jeee!! alko tuntuu oikeelta lomalta ;D. Kroatiassa normaalisti ollaa blatossa, joka torellaki on pieni!! kyllä vaihtelu aina virkistää.

Voi oispa aina näi lyhyitä lentoja. Kerkesin lukee lentolehden alusta loppuu ja sit oltiinki jo perillä. 1h 5min. Vähän eriä mihin ollaa viime aikoina totuttua pisimmällä välillä 13h.

Priamin pikkuserkku Paolo asuu Roomassa ja hän oli laittanu täyrelliset ohjeet, kuinka selviytyä kentältä keskustaan ,sieltä syömää ja sieltä asunnolle. Oli ympyröityä karttaa ja selitystä miten ja kuinka. Meillä oli 3h aikaa selviytyä ennen ku mies itse oli kotona.

Nooh.. Kyllähä me selvittii, vähä pitemmä kaavan kautta vaan. Otettii bussi kentältä, jota jo piti odottaa 40min enne lähtöä. Ensimmäinen huomio ulkoilmasta oli: ei oo nii raikas ku oisin aatellu. Ollaa siis tultu suurkaupunkii.

Siinä bussis istues sen huomas jo Kuinka ISO Rooma on. Kokoaja vaa matka jatku, mutta mulle jo näytti siltä miltä pitiki, roomalta. Okkei. . 1h jälkeenpäi alettii ettii ruokapaikkaa tai miettii mihin menis. Paolo oli laittanu karttaa merkinnän "Afrikkalaisesta " etiopilaisesta ravintolasta. Lähettii lopulta sinne,saatuaa vaivan kautta ostettua bussiliput eka. Ei meinattu löytää oikee mitn. Oliko se väsymyksen piikkii vai raskauden :DD..

Torellisuudes matka oli mitätön, miten se kartalla näytti olevan. ja päästii syömää- Sillo tuli tunne et tuun viihtyy täälä. Ravintola oli aika täynnä asiakkaita ,ja oli vaa ihanaa seurata muitten ihmisten puheen sorinaa. Tuntu ku ois seurannu jotai elokuvaa. Ruoka oli hyvää, erityylistä. Ns. letulle laitettu eritäytteet vierivieree, eikä ruokailuvälineitä ollu missää. Ei muutaku syömää käsillä. Molemmat tykättii erilaisesta kokemuks.

Sen jälkee se väsymys alkoki. Tie jolta bussi lähti, ei ollu vaikee löytää. Mutta auta armias kun oli vaikeeta löytää oikee pysäkki. Ekana käveltii suoraa ohi koko pysäkin, ees tietämättää että siinä mitn pysäkkiä oli.

Tietä kuljettii ees takasi ja taas takasi, turhautuen jo et missä hitossa se on. Oikee tie oli,kysyttii..mutta ei ymmärtäny. Tunnin verra me sompailtii katu ees takasi..klo alko olee jo keskiyö, kunnes vihdoin (melki tunnin verra) oikee bussi tuli kohalle.  Päätepysäkki oli viimenen stoppi. Astuttua ulos, vilkasu karttaa ja menoksi. se sentäs löyty suht helpolla. En oisi jaksanu enää yhtää. Perillä oltii  00.30 yöllä. !!

HUOH !!

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Viikko 24.

Taman paivaista

Niin se aika vierii, etta yli puolivalin puolella ollaa ja kovasti. Maha-asukki tai taallapain kutsuttuna SheHe kasvaa kovaa vauhtia. Taalla on tanaa isanpaiva ,nain epavirallisesti eka priamille :D.
Pienia potkuja tuntuu pva pvalta enemma, muutamia muljahteluita ja myllerryksia mahassa. Voisin parhaiten kuvailla tuntemusta; kuukavelija vatsassani.

Yritan enemma ja enemma toimitella pikkukaverille, mutta hieman tuntuu typeralta jutella "itelle" . Oon aatellukki, etta osaako kaveri lukea ajatuksia (niita hyvia vaan) ,joissa paljon ajattelen kaveria ja juttelen ajatuksien kautta, enemma mita oikeesti aaneen paastan. Ehka kuitenki hyva ettei se osaa lukee ajatuksia, kaikkia niita muita jokka ei oo tulokkaaseen kohdistettu :D.

Vartaloni nayttaa jo vauvan asunnolta. Rinnat on kasvanu aitimaiseksi ja vatta kasvaa kovaa vauhtia. Mun yks tyokaveri Nina on 10paivaa erella mua. Ollaa otettu yhteisvattakuvia muutama kk takaapain jo, ja huomattavaa muutosta on nakyvissa alkuajan kuvista.

Muutamia vauvajuttuja on loytynyt kotiin, vaikka talla hetkella vauvan huone on melkolailla kaaoksen alla. Toisaalta ei vauva iha heti omaa huonetta tarttekaa, etta hieman armon aikaa meille viela annetaa. Mutta kaikki muutkin kamat ,autonistuimista lahtien on hankkimatta. Saati ees kattelematta.

Aika helpolla oon paassy tahan asti. Alkumetreilla oli pienimuotoista pahoinvointia> kuvotusta, nyt muutamana perakkaisena paivana ollu taas samanlaista kuvotusta, mika lahtee sitruunavetta juomalla pois.

Aika normaalia elamaa oon kylla saanu elaa viela, viitta paivaa viikossa toissa, urheilen aikalailla samaa tahtia mita aina ennenki: joogaa,salia, tanssia, combattia.
En osaa hidastaa,kun ei miltaa erikoiselta viel tunnu. Toki oon hieman vahentany paivaohjelmista tehtavia. Aina kuulunu omaa elamantyyliin saada mahdollisemman paljon aikaa pienessa ajassa, eika se oo tuntunu pahalta.
Tassa elaman tilanteessa oon huomannu, et tarviin enemma hengahdysaikaa asiasta toiseen siirtymalla. Ei valttis ihan huonokaa asia.

Nytte vatta alkaa nakymaa jo,kaikille. Jopa itellenikin. Aina ku itteensa katto ylhaalta alaspain, on aatellu ettei kovin iso maha viel oo. Mut jos on sattunut kulkee esim. nayteikkunan ohi sivuttain, on tajunnut etta kyllahan se maha sielta alkaaki pilkottaa. :D. . Se on toine, mista huomannu, et taitaa pikkukaverin asuinolot jo nakya, kun random asiakkaatkin alannu onnittelee. Tanaan yks tytto, vieressani kahvia sille poytaan, huomas mahani kasvun: Voooiiihhh!! Onnea !en oo ennemmi huomioinu ku oot aina siela tiskin takana, nii ei tuu katottuu mahaan asti.
Monelta taholta kuulunut : Naytat hyvalta ja oot terveen nakonen, sopii sulle :)

Tunne on valtava, mita tama pikkukaveri sisallani saa aikaan.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

arkielämän iloja


Kerrotaa pikasesti mitäs me ollaa arkena puuhailtu ,enimäksee Jennan kaa.

Ollaa oltu kyllä kunnon tehotytöt. Kunnostettu kovalla kärellä meirän asuinoloja. Tosin sanoen siivottu!! Muutama torakka tullu vastaan kamalalla kiljunnalla. Jenna totes kerra jopa : Emmä tiennykää et sä osaat kiljua noi lujaa :DD..
On myös löytyny mysteerinen puolikas homehtunu banaani kaapin alta. Enne ku tiettii olevan banaani, suihkuteltii sen päälle ötökkämyrkkyä, sen minkä ehti.
Mutta mahtavaa työtä ollaa kyllä saatu aikaseksi.

Jenna on myös vieny mua kuntosalille. Siis ihan salillesalille. Oon tosin seurannu sitä ku hai laivaa, ja kattonu/kyselly mitäs milläki laitteella tehtii. Muutama kerra oon käyny itekseni. Ekana kertana tein kaikki käsilaitteet missä vähäki muistin mitä milläki tehtii. Olin sitte tehny vähä kaikkia, rintaa,selkäää,haukkaria ja ojentajaa :DD.
Toisel kerral opin tekee jalat iteksee. JA KYLLÄ TUNTU.

Käytii kolmee pekkaa Lancelinin hiekkadyyneillä laskettelees laudoilla. Oli taas yksi niistä Public holidaysta. Paikalle päästyä siel oli muutama muukin, ja saatiin vuokrattua vaan kaks lautaa kolmee pekkaa. Priamilla oli mukana pahvilevy. Muutama muukin meni pahvilla alas siel.
Meirän pahvi tais olla erityismateriaalia, koska ei liikkunu mihkää. Meillä oli naurussa pirättelemistä Jennan kaa, ku seurattii Priamin toimia lähtee laskemaa ekaa kertaa. . ensin mies lykkäs itteensä liikkeelle, lopulta pahvia perässää tmv. . :D. Hienot oli maisemat, mut ei sitä paria tuntia pisempaa jaksanu. Priam oli lopulta omisti parhaimman lautailija tyylin, ja laski dyynin alas oikeella tyylillä seisten laudalla.

Jenna oli jo kauan sitten kyselly ,jos jossai vaihees meillä ois mahista lähtee reissuun tyttöjen kesken. Ajatus tuli mulle päähän viikkoa ennemmi, kuten kaikki muutki loistoideat :D. Lähetää Kalbarrii. Oli tulossa pitkä vkoloppu ,kuningattaren synttärit tmv juhlapäivä. Meillä molemilla on vapaapvät vkon alussa, joten tuumailin jos lähetää su töitte jälkee ajamaa, ja siitä ke asti. Onnistu. Matkaa Kalbarrii oli 6h, jote päätettii yöpyä eka yö Geraldtonissa. Sinne ois pitäny päästä 4h, mutta meillä matka taittu melkee 6h. Edes sen kummempaa pysähtymättä. Tiet oli nii kaposet ja sumuset, ettei raaskinu ajaa lujempaa.

Aamulla herättyä, matka jatku Subwayn aamupalan jälkee. Opetin Jennan ajamaa väärällä puolella tietä, osaa hänkin ajella autolla, kun meitä ei oo paikkeilla. Muutamaa otteesee piti muistuttaa : Keep Left- mutta muuten toimi hyvin. Kalbarriin päästii about kahen aikaa iltapäivästä. Oltii varattu hevosreissu valmiiksi.
Vuos sitte kävin Sarin kaa Kalbarrissa, mutta se oli kaikkea muuta kun hyvin onnistunu ( tiet tietyössä ja sateinen sää).
Hepan selässä totesinkin ,että oon ollu tällä kertaa vasta 2h Kalbarissa, ja voin jo sanoo,et oon viihtyny nyt jo paremmi ku koko aikana viime kerralla. Mulla oli sillo kyl ajatus et haluan tulla takasi ,ja hyvä nii.
Heppareissu oli rentouttava. Mentii pitkin joen vartta luonnonmaisemissa ja välillä käytii joen syvyyksissä, niin että ihan peput kastu niin meillä ku hevosellaki. Oltais voitu hieman lujempaa vauhtia mennä, sunnuntai päiväkävelyn vaihtoon. Mutta ei tällä kertaa.

Perthissä oli alannu vesisateet ja oli ihanaa lähtee niitä karkuun. Arska paisto kokoajan ja tuntu ihan kesältä. Otettii arskaa ja sai käyttää shortseja ;D.

Käytii kävelees luonnonpuistossa. Sielä on Natural Window joka on suuri nähtävyys Kalbarissa. Osottautui pienemmäksi mitä oltii kuviteltu, mutta puisto itessää oli hieno. Kävelylenkii oli 8km pitkä. Ekat 3km oli aika tylsät, mutta sen jälkee alko kiipeilyt seiniä pitkin. Kyltissä oli huomioitu: matka alkaa olemaan huomattavasti vaikea kulkusempaa. Valtavasti näky kenguruita ja matka alko taittuu paljon paremmin.
Viime vuoresta potutti sen verra, koska sillo kaikki tiet oli tietyössä luonnonpuistoon MUTTA tiet ei ollu kyllä yhtää sen paremmassa kunnossa.

Puiston jälkee yritettii kiirehtiä turisti infoo,kun oltii varattu seuraavalle päivälle reissu kanotoimaa. Oltii just sulkemisaikaa infossa. Ei ollu tullu tarpeeksi ihmisiä reissulle, otettii mönkijä reissu rannalle. Hieman epäröitiin mutta infotytöt vakuutti olevan hauskaa.

Seuraavana aamuna, oltiin pyörän selässä. Intopiukeena. Harmiksemme otimma vain yhden pyörän yhdessä. Ens kerralla molemmile omat ja pärräillää kunnolla. Käytii hiekkadyyneillä ja rannalla.

Miniloma oli oikein onnistunut. Tosin sielta oli vaikea loytaa muuta kun roskaruokaa koko kylasta. Vaikka sita ei lomalla taysin terveellinen taryi ollakaa, mutta ois ollu ees jotain. Todettii, et ollaa totuttu liian hyvaa Freossa asumalla.

Kotimatka alko olee lähellä. Ei muuta ku 7h kotimatka, onneksi Jenna jo osas ajaa autoa, sain levätä. Musiikkina meillä oli tätini antama häälaja : Kultakiekko levy. HAHA. !


maanantai 14. heinäkuuta 2014

ollakko vai eikö olla...raskaana


Häästressi oli taakse jäänyttä elämää, joten vihdoin sai hengittää- -

Käytii Down Southista useaampaankin kertaan parin vkon sisällä, Ekana näytettii Jennalle ja Jussille hieman ympäristöö. Rantoja, viinitiloja, luolia.. villejä kenguruita. Toisena kertana otettii Priamin kaa pieni HoneyMoon kiertoajelu ,jossa oli kohteena Pemberton metsät, Giant Valley puukävelykierros ja yllärinä Denmarkin rannat. Kolmantena kertana Auntsin pojat soitteli viinitilalla ja Jennan kaa mentii kannustamaa. Minireissu mutta yllättävän virkistävä.

Ensimmäiset huomaukset, kuukautiset alko olla myöhässä viikon ellei toista. Orottelin kuitenki niitte tuloa, mutta ei näkyny. Muitakin oireita oli, jotka huomasin. Sain äitiltä "Äidiksi tulo"- kirjan ja sielä oli merkit raskaudesta -kohta. Samoja oireita löyty, mitä kirjan listassa. Toukokuun ekoina maanantaina, tehtii eka kotitesti. Näytti hieman hämärästi, mutta positiivin puolella oltii. Koko perheen tuumin ihmeteltii tikkua (JennaPriamMinä).

Halusin paremman varmuuden ja hain uuden samana päivänä. Nytte oli selvästi KYLLÄ.

JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!APUAAAAAAAAAAAAAAAAA!!! EHHÄÄÄMMÄÄÄÄÄ TIIÄ VAUVOISTA MITÄÄÄÄÄÄ!!!!!!

Kerroin Georgialle ekana, koska halusin apua mihin mun täytyy mennä ja mitä tehä jne.. Ensinnäki tarkistuttamaa, että oikeesti oon raskaana. Hän oli just viimesillää raskaana, ja ainaki teis mistä puhutaa.

Neuvoja tuli, vielä kolmannen kerra kotitesti ja sitte lääkärille. Se oli jännää, ku lääkäri kyseli multa "millo vikat kk alko" , ja sen perusteella anto lasketun päivän ja missä vaiheessa mennää. Oltii siis 7.vkolla. Verikokeisii mentii myös. Mutta itelle jäi vaa tunne, et mite ne noi helpolla vaa voi sanoo että kyllä, olet raskaana. Ite just siksi sinne halus mennäki ,et saa sen oikeen varmuuden. Mutta niin kai se sitte oli. Oltii raskaana ja ollaa erellee. :D

Ensimmäiset 3kk on se aika, jollo ei kantsi viel nuolasta enne ku tipahtaa. Niin tein. Ei se helppoo ollu!! about 8-9 viikoilla oli pahoinvointia ,kuvotusta ja etomista töissä. pääsääntösesti tuli siinä klo10 aikaa aamusta muutamaksi tunninksi. Ei muuta ku sitruunavettä kittasin ja Jennan kaa vaihdettii katseita :DD.. Ite oksennusta ei kertaakaa tullu, että näinkin helpolla pääsin.

Priam välillä varmisteli, että mite vointi ,tuntuuko et oot vielä raskaana? :D. Ei tainnu sekää haluta nuolasta enne ku tipahtaa. On tainnu odottaa jo kauan aikaa vastaavanlaista tilannetta.

**

Vihdoin ja viimein koitti, että 12vkoo oli täynnä. Ihan muutama vaan tiesi ennen sitä. Suomesta Maiju oli ainut. Halusin saada vastatukee kaverilta ,jolla on jo aikasempaa kokemusta. Mannassa muutama ties "vahingossa" ,kun ostin raskaus-tabletteja jo alkuaikana.

Äiti oli ensimmäisenä kohteena. Soitin hänelle ja Priam avasi keskustelun : Meille tulee vauva (opetin sen sanomaa suomeksi).
Hetken meni ja äiti tajus : JAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!! VOIIIIIIIIIIIIIIIIIIII ETTTÄÄÄÄÄÄ !! IHANAAAA!!!!! IHANA UUTINEN!!!!!!!!!! jne...

Puhelun aikana , joka 5min välein tuli äitin suusta : Mutta oli kyllä nii hyvä uutinen!

Töissä oli huvittavaa, kun lopulta sain julkasta tiedon. Olin aamuvuorossa ja suurin osa työntekijöitä oli kokoontuneena takakeittiössä. Sielä oli just alottanu uus mies mulle. Kävelin keittiöön, ja totesin heille: nytte ku ootte täälä melkee kaikki: Voin kertoo : OON RASKAAAANA!! Ja nostin käret ilmaan ja tuuletin :DD. kaikki alko hymyilee ja onnittelee. Mulle oleva uus työntekijä tuli sanoo: Ja mä oon RIcky. Koominen tilanne. :D

**
Vauva siis on tuloillaa :D.

Niin se aika vaan menöö eteepäi, että minustaki tulee pia äiti!! on se HURJAA!!  Nytte on meneillää 14 viikko. Maha pömpöttää mutta ei sisaisestä elämästä ole vielä tuntua. Kuulemma iha normaalia ettei vielä tunnu missää.

Ultraa menoon sen verra, meillä oli aika varattuna ti 24.6klo14, joka alko olee vikoja paiviä millo kyseinen ultra voiraa tehä. Mentii Priamin kaa yhteistuumin sinne. Mun oli pitäny juoda erellisen 1,5h klo12.30-13 0,75l vettä ja pirätellä siihe asti ku menöö ultraa. Ilmottautuessa ultraa, en ollu ottanu yhtä paperia mukaa ,koska se oli osotettu toiselle yhtiölle. Nooh tietty just sen paperin ois tarvittu.Eikä ne päästäny mua millää ultraa, vaikka lääkärilleki soittivat. Ei kuulemma auttanu ku tulla huomenna uurestaa VIIMEISELLÄ mahollisella päivällä.

Enite mua harmitti se, että Priam ei pääse tulemaa, koska hällä kuitenki on töitä siihe aikaa, näin lyhyellä varauksella. Pissahommassa jouruin oikeestikki kärvistelemää ,ku siinä piti setviä että päästäänkö vai ei. Maha oli nii täynnä ku olla ja voi.
Huomenna uus yritys.

Olin töissä 8-4 (lähin 3.30pm ) ja koko pvän harjoittelin juomista/pirättelemistä :DD.. josse ois vähä helpompaa tällä kertaa.
Pääsin ultraa, ja radiologi sano ekana: En oo ikinä nähny näi täynnä olevaa rakkoa, meeppä vessaa että me nähää jotai muutaki :DD.. MIKÄ HELPOTUS!!

Hetken aikaa alotettua, ovelle koputettii ja Priam tupsahti ovesta. Se pääsiki  tulemaa!! Sielä me katottii silmä kovana vauvelia ja sen vispausliikkeitä joka suuntaa, mihin P totes : ihan ku sinä.
Radiologi sano yhestä kuvasta, että teirän vauva rukoilee, kun oli käret ristissä. Toisessa kuvassa vauva jo joogaili ja seiso päällää :).

Käytii ultrassa vkolla 13 . sillo hetkellisesti tajus että kyllä sielä joku möyrii.


VOiihhh! Oli se ihmeellinen näky.


Kallis arvoisia vieraita


Yksi häästressiin liittyvä oli suomi-ihmisten lentolippujen sumpliminen. Hääpäivää jouduttii muuttaa muutamaankin otteeseen ,että kaikki tai ainaki mahdollisimman moni pääsis juhlapaikalle.

Ekana oli saapumassa perhettäni: sisko Heli sekä äiti ja isä. Äiti ja isä oli tuumannu, et nythän niillä on hyvä syy tulla Ausseihin kun Heli on niitten mukana. Osaa mennä oikein kentällä ja osaa kielen. No niinne lähti matkaan.

Äiti ei ollu ikinä lentäny ja isäkin vaan kerran 40v sitte, joten oliha se aika nähä hieman maailmaa :).

He saapuivat sunnuntaina 23.3 klo6 aamulla. Ite en tajunnu,et nehä saa kaikki erityiskohtelut isän pyörätuolilla tulon takia, ja laskeskelin et vahintaa 20min-puol h kaikilla kestaa ku tuloo ausseihin.

No sielähä ne oli ollu jo pihalla 6.05 oottelemassa. Ei muuta ku ihmiset mun autoo ja kamat priamin autoo ja kohti kotia.
Matkalla kaikki oli jo niin ihmeellistä jota en ite ollu ees pannu merkille. Hassua. !! maailmanmatkaajat olivat liikkeellä ;)

ite menin sunnuntaina viel toihin ja muut jatko nukkumista kotona. Heraamisen jälkee Priam oli kuljetellu niitä eripaikkoihin ja näytelly maisemia. Äiti tuumas mulle sen jälkee että : En ihmettele yhtää, et viihdyt täälä.

Ekana iltana meilla oli meno Jerry-isän työ illalliselle. Oli siis appivanhempien tapaaminen :DD. Jerry oli kokkaillu taas hyvät sapuskat valmiiksi. Ilta meni rattoisasti.

Meillä oli aika mennä Farmille ma-ti yöksi. Vanda ja John oli meitä vastassa kera woofalasiten. Siela oli tauluun kirjoitettu TERVETULOA- monella erikielellä, ja suomeksi löytyi ekana!

Porukat pitivat farmi ajasta todella: kierrettii farmi ympäri Kubotan kyydilla, niinku se pitaaki tehä. Syotettii lehmiä ja rukoiltii yhessä tulevaisuutta.

Äitillä ja Vandalla ois ollu varmaa paljo juteltavaa keskenää jos vaa ois ollu yhteinen kieli.

**
Viikko sinänsä meni häävalmisteluissa ,pikku pussukoita tehden, kaikkien viimesten asioitten löytämistä ja yhteentuomista. Onneksi vieraat osas viihdyttää itteensä koska tuntu etten ollu parasta seuraa niille. Reima onnellisesti nukku päivät ja äiti ja heli shoppaili jalat väsyneenä pvästä toisee.

Jenna tuli kuvioon pe aamu yöllä. Hän aloitti vuorostaan working & holiday -visan. Pe ja la meni itelläni viel täysin hääjutuissa. Jenna toteski et vaikutat aika stressaantuneelta. Sanoin että Joo, myönnän.

Lupasin häitte jälkee olla parempaa seuraa, sekä olla oikee turisti opas.
Ja näin tehtii.

**

Käytii Koala Parkissa koko porukan voimin. Ostettii helin kaa äitille lipuke yllärinä, että saa pitää koalaa sylissä. Tästähän se tykkäs ja kovasti <3.
Käytii Kings parkissa kattelee maisemia, Harbour townissa shoppailemassa.. Laitettii ne isän matkaan Cervantekseen kattoo Pinnacleseja. jajja .. sitte tuliki jo Jussi kuvioon muutamaksi päiväksi.

Jussi piti jo majoittaa kaverille Lauran työ, koska ei ollu enää sijaa majatalossa.

Käytii Cottesloe rannalla, shoppailemassa, San Churrossa kahvittelemassa, lauantaina viimeisellä lounaalla isän tykönä, Perthissä aika pikaseen lautalla joen yli. ..Syomässä illallinen koko porukalla Fremantlessa. La iltana käytii viel nuorisoporukalla Priamin keikalla ja su aamuna olikin taas matka kohti lentokenttää ja sanoo heipat kotiväelle!

Hienoa oli saada kotijoukot kyläilemään. Vaikka itestä tuntuki etten kaikkei parasta seuraa ollu (ainakaa enne häitä). Mutta hienoa että he silti viihtyivät ja olivat oikein onnessaan matkaamisestaan. Nyt on paljon kerrottavaa kotopuolessa vuosiksi ;) -..

Äiti kuulosti nii innostuneelta matkaamisesta, että hyvinki voin nähä hänet viel reissujen päällä. hehe. Siitä se lähtöö.

**

Me jäljelle jääneet :Minä, Priam, Jussi ja Jenna lähettii katsastaa Down South nopsaa. Mannan aamupalan jälkeen lähettii liikkeelle. Busseltonia, Dunsborough, Margaret River... Käytii tsekkaas 2km pitkä laituri, rantaa, auringonlaskua , villi kenguruita, luolaa, viinitilaa.. Yö vietettii kaveriemme Camillen ja Jimin tykönä Dunsboroughissa.

Minireissun jälkee Jussi jatko matkaansa itäpuolelle ja me alettii lopulta elää normaalia elämää :DD.



Aussi vuoro häille. 30.03.2014


Aika oli juhlia suuria kesähäitä Australian maalla.


Aamu alko klo8 kampaajalla Freossa. Meirän kuvaaja Nicole tuli jo sinne paikalle. Meikkaaja tuli myös, eli saatii molemmat tukat ja naamat kuntoon Georgian kanssa. Sää oli hieman epävakaa, ja sataa tirautteli aamusta. Hieman oli jännitys kauhistus ilmassa, mitäpä jos se sataaki kaatamalla ja meillä on luvassa seremonia rannalla. NOOOUUU!!

Toinen stressin aihe oli itse sulho, joka oli totuttuun tapaan myöhässä omasta kampaus ajastaan puolisen tuntia. Mulla alko tulee jo harmaita hiuksia. Sain siis kokee senkin ,kuinka morsian joutuu stressin alle :DD:. (tosin ei ollut naurun asia sillä hetkellä). Nicole ja Georgia yritti lepytellä että kyllä se sieltä tulee.

Meillä oli kuski tulossa klo10 meirän pihaan ja klo oli jo kymmenen. Mä lähin kotia päin, jollo matkalla näin hääauton ja Priamin sen kyyrissä menossa parturille.

Stacey ja Samantha oli tullu tuomaa kukkia meille ja mä hyppäsin niitte kyyrillä takasi kampaajalle, kulkien täynnä olevan Freo marketin läpi häätamineissa. Naiset matkat samalla koristelee rantaa. Samalla tirutteli vettä. ÄÄÄÄÄ!!!

Nooohh... ei muuta ku kaikki vihdoin ja viimein hääauton kyytiin : Priam, Nicole ,minä ja kuski Damian. Lähettii ottaa potrettikuvauskia.

Kun saavuttii Point Walter- kuvauspaikalle (joen ranta, missä sandbank ja puistoa).. Taivas selkeni täysin!!! Ihanaaa!! rukouksiini vastattiin <3.
Saatiin otettua kuvia monesta erikohdasta, vaikka hieman kiire aikataulu oliki.

Saavuttii rannalle kuvauksien jälkee. Priam meni kohentaa kitaraansa ja asettelee ittensä paikoillee. Hääbiisinä meillä oli yksi priamin albumiasiakkaan biisi heidän esityksenä. Selina : Is this love natural?

Ite piileskelin puskien takana, ja kun kurkkasin rannalle : AIVAN IHANAN NÄKÖNEN!! en oisi voinu parempaa toivoo. Olin tehny hyvän valinannan ottamalla Staceyn ja Samin sommittelijoiksi. TÄYRELLINEN. (naiset oli JUST saanu kaiken valmiiksi klo12) . Sää oli siinä mieles täyren oma myös, koska aamusta ei ollu hyvä rantasää.Joten ei ollu uimareita/arskan palvojioita liikentees. Saatiin siis koko ranta itellemme ;).

Hassu tunne tuli itelle sielä orotelles, ku näin muutaman ohikulkijan pysähtyvän sinne myös kattomaa häätouhua. Iteki teen samaa, jos nään joittenki häitte alkavan. Samalla tuli tune ,et ompa hyvä, nuo tuol vaa seuraa meirä häitä :DD.

Oroteltii siel lähtölaukausta kaasoni Georgian ja kukkaistytön Scarletin kanssa. JÄNNITTÄVÄÄ!!
Siitä se lähti . Priam ja Selina aloitti laulunsa, tytöt meni eka erellä. minä hetken päästä perässä. Kaikki murheet häipy tiehensä ,ku kävelin kohti rantaholvia. Alussa hieman itketti, mutta nopeesti sain kerättyä itteni. Paljon oli porukkaa tullu rannalle.

Laulu ja soitto kantautu ihanasti. "Alttarille " tultua, jäin jammailemaan musiikin mukana, kun taidettii olla hieman nopeita kävelijöitä. Hahah.
Mehän oltii jo naimisissa Australian lainkin mukaan, joten seremonia oli enemmänkin siunaus meille. Pastorina toimi molempien tuntema John. Tapasin hänet vaimonsa kanssa aikoinaa ennen jo Priamia Chidlowssa. Sekä priam on tuntenut heidät myös tovin.

Tilaisuus meni ihanasti. Uskon, että se näytti kovasti meiltä. <3

Onnittelujono alkoi heti sen jälkeen, oli huvittavaa kun en yli puoliakaa tuntenu (isän sukulaisia /kavereita). Kaikki esitteli ittensä samalla ja kiittelin kovasti kehuista :D. .. Niinkuin pitääki.

Aika oli jatkaa matkaa kohti juhlapaikkaa Fremantle Sailing Club:ille. Sanottii heipat ja kiitokset autokuskille Damianille ja ei muuta ku juhlimaa :DD

Meillä oli sielä juhlaruoka katettuna merenelävillä. Musiikki soi ja kaikilla oli hauskaa.
Muutama puhe meillä oli ohjelmassa ; Kaaso ja Bestman, Jerry- isä kertoili vaan vitsejä ja myöhemmi molemmat meistä sanottii kiitokset ja pari sanaa.

Musiikkina meillä oli Kroatian musiikkia sekä vastapainona Ukuleidit,jotka ensiesiintymisellään lumos juhlakansan. <3 Diasarja elämiemme varrelta koottii ereltävä iltana Jennan kaa, josta yleisö tykkäs kovasti. Loppujuhlaa alko Groove bändi soittamaa, meidän tämän juhlan häätanssibiisinä oli Maroon 5 : Move like Jagger, joka aikoinaa alotti meirän ihka ensimmäiset keskustelut Priamin kaa.

After partyissä osa Manna kavereita tuli juhlistamaa meirän kaa ja tanssittii Grooven tahtiin koko ilta loppuun saakka.

Kotiin saavuttii yöksi juhlakalujen kanssa. Ei muuta ku hääyötä viettää kotisänkyyn :D.


Nytte kun on päässy kokee molemmat häät : pienet talvihäät ja isot kesähäät. Osaa arvostaa/katsoo molemmissa hyviä/huonoja puolia. Molempien mielestä pikkuhäät on paremmat fiilikseltään, mutta itelläni ranta vei voiton kirkosta :D.. eli kuten sanoin kummassaki hyvää.

Enemmä itellä oli stressiä näistä häistä. Stressi kaikkos rannalla kävellessä, mutta välillä tuli takasi juhlan aikana. Jostain pienistä ,tietyistä asioista.. Muttei kuitenkaa päässy pilaamaa tunnelmaa.

Hauskin kommentti oli yheltä sukulais naiselta: Teirän kuvia kattelles, tajusin et sä taidat olla se joka käy warehousein BodyCombatissa. Sulla on se hikipanta päässä jne. . Myönsin olevani kuvailtu henkilö. Nainen totes : hetki meni ku tajusin.. ku näytät niin eriltä tänää. !!
Niin no salityyli ja oma häätyyli ei ehkä ihan kulje käsi kädessä :DD...




torstai 19. kesäkuuta 2014

jälkijälki junassa.. HoneyMoonista Suomen hyvästit.

Heti häitten jälkee lähetti ajelee kohti Lappia. Ennemmi kuitenki kerettii viel nauttii hääsviitin antimista: Palju ulkona lumisateessa <3.

Otettii vuokra-auto alle ja lähettii pärräilee.Ekana etappina oli Oulu ,kaverillani Annulla ja Matilla. Ei tarvinnu heti ajaa täyttäpäätä Lappii saakka, oli hyvä pysähtyä. Saimme heiltä myös selvitymis juttuja matkalle kuten sukset ja Priamille kunnon pakkaskengat..oltii luvattu vaan -30.

Matka jatku kohti pohjosta. Ekana virallisena loma yönä meillä oli varattuna yöpaikka Snow Villagesta Vainion kylästä. Hui!! jotain taysin erilaista jopa mulleki ,vaik suomalainen oon. Sen oon itseasias huomannu viimesinä suomi kertoina kun priam ollu mukana, et näkee iteki paljo uusia paikkoja ja saa olla ns. turstina kotomaassa ;) .

Lumihotelli oli mahtavan erilainen kokemus, vietimme yhden yön siellä. Itellläi ei ollu mitn vaikeutta nukkua, priam aamulla totes et oli ollu liian kylmä sille ja mä olin ollu liian kaukana (miellä oli omat makuupussit)..voi toista <3. Molempien lempparijuttu oli ravintolassa syominen tays ulkovarusteet päällä.

Meillä oli loppulomaksi varattuna mökki Äkäslompolosta. Voi että ku oli ihanaa mökkiaikaa. Kuha vaa oltii. Pirettii takassa tulta, saunottii, syötii hyvin.. Sain miehen jopa hyppäämää lumihankeenki alasti :DD. Kyllä siitä viel suomalainen tulee.
Olin aiemmin sanonu et pitäs mennä avantoon ja kuvaillu sita priamille. Priam totes siihen : mähän kävin jo kesällä (käytii uimas järvessä, se tais olla jo tarpeeksi extreemea toiselle)..

Käytii muutamilla turistireissuilla : Husky ajelulla sekä metsästää revontulia moottorikelkalla. Meirän suruksi ei näkyny, ku oli nii pilvistä :(.. Käytii Ite ylläksen huipulla hissillä ja lumikenkäilees yks tunturi ylös ja alas.
Tätä eloa ois voinu jatkaa kauemminki.

Matka jatku takasi Rovaneimen kautta Ouluun. Käytii morjestaas joulupukkia ja se puhu meille Aussislangia :DD. Takas Annun ja Matin hoiviin mista la aamulla jatku ajo kohti Jklää.

HoneyMoon oli virallisesti ohi. Meillä oli tierossa 90v synttärikemut Muuramessa: Heli, Tapani ja Emma yhdistivät voimansa yhteen ja juhlittii kaikkien 30v synttäreitä yhellä kertaa. Siitä siis 90v.
Käytii nappaa Maria kyytii "kotoo" ja lähettii siitä istumalta melkee samantie matkaa. Itelläni nyt ei ollu kaikkei suurin juhlaolo pitkän ajomatkan takia jo, mutta ku osas asennoitua siihen mitä iltaman tuli, selvittii.

Siel oli kaikkien kolmen kavereita Jklän seutumilta. Mulleki muutamia vanhoja tuttuja naamoja. Priam nyt oli uusi melkee kaikkien silmille, tais muutenki olla "pienimuotoinen nähtävyys" . Nyt kaikki sai kasvot sille, mistä ovat kuulleet iät ja ajat. Enivei... ihan hauskaa porukkaa oli, helin tyttökaverit piiritti mut het melkee. Tuli kysymystä kysymyksen perään.

Priamki sai uusia tuttavuuksia. Muutamat oli uskaliaita, ja meni rohkeesti juttelee. Varsinkin yks Toni. He olivat innoissaa ku sai puhuu "akateemisia " juttujaan. Hyvää vaihtelua Priamilleki, ettei tartte pelkästää kuunnella mun tyhymiä vitsejä.

Ilta meni rattosasti. Päätettii lähtee viel katsastaa Bran yöelämä näin 2v jälkeen. Maria, Priam ja minä. Riikka tuli meirän seuraa myöhemmi.

Ovella oli jo tuttu naama. Olivat työkamujen kaa keskenää tuumanneet et kuka Heini, kun on nii outo sukunimi :D. - Mutta minäpä se olin. Kaikki tiskityön tekijät oli samoja naamoja, jokka aikoinaa oli munki kaa töissä. Oli mukavaa nähä heidät ja jammailla taasen Brassa :) . Hyvin oon suhteeni hoitanu, ku viel 2v jälkeenki hyvin toimi alet sun muut ;).

Käytii tanssahtelees Marian ja Priamin kaa Beachin rytmeissä. Priam oli otettu, ku Bra oliki "kunnon yökerho" eikä vaan pieni pubi. Vanhuus alko iskee, ja väsy tuli 3 tienoilla. Meirät oltii hääretty Minnalle yökylää, ku Helin majapaikka oli täynnä synttärijuhlijoita.
Hyvin nukutti, ku pötkölleen vaan pääsi.

Sunnuntai

Tekemistä riitti tavaroitten ja vaatteitten järjestelyissä. Oli ihanaa että Mariaki oli tullu viettää viimestä vkoloppua Jklää, nii sai sitäki viel nähä. Halusin viel nähä Maijun, jonka kaa tehtii treffit keskustaan. Enne treffejä, palautin meirän reissuauton vuokraamolle.
Pvä meni Maijun kaa kahvitelle ja jutelle. Aika riensi siivillä. Ihana naisten hetki. Tierä taas koska sitä seuraavaksi nähää.
Illalla mentii sukuporukalla kirkkoon, josta tulkki Tommi nappas Priamin hoiviinsa ja tulkkas sille kaikki saarnat.

Aika oli sanoo Jyvaskylalle heipat taas vahaksi aikaa.. Hypattii junaan kohti Alavutta, ja Jenna aussikaverinsa kaa tuli sanoo heipat seka Heli ja Maria. Voooiiihhhh!! ;,(

Viimene, tainno toiseksi viimene etappi eressä. Jyväskylä on nyt jätettynä taakse taas hetkeksi. Kohti äitin ja isän valtakuntaa. Tavaraa on enemmä kun laki sallis. Mun onneksi Malaysian Airlines oli nostanu just sopivasti kilomääriä vuoren vaihtees. Viel joulukuus oli 23kg normi matkaajilla, nytte on 30kg. JEIJ! silti hieman syrän sykähtää, ku vaa`lle astutaan. Se on aina yhtä pelottavaa.

Vielä muutamat sukulaisvierailut alle Alavudella ja yhteiseloo oloo vanhempien kaa.
Viimesenä yönä vietettii Heikin ja Seenan tykönä Lahdessa katsastaen niitte talo, missä vaiheessa se on viime kesältä. Valmiimmalta näytti. Kyllä. Heikki heitti meirät linkka-asemalle josta matka kohti lentokenttää.. aika lähtee miinuksista plussan puolelle.

Australia ja kesä orotti kulman takana.

Meirän Kana Rouvat

Sitte nää meirän kanaset

Mähän oon kauan jo haaveillu kanasta, välillä tosissaa, välil vähemmä. Aikoinaa kävin kattoo kanankoppeja, mutta hinta oli mielestäni päätähuimaava joten päätin jättää vielä.
Ausseihin palattua, kaverini Lily kysy haluaisinko adoptoida yhen kanan? Suostuin, mut eipä mulla ollu mitn sille.

Kana, Susanne , oli alunperin meirän työkaverin Jarredin kana. Sen muut kanat oli alannu sitä kiusaamaa, jopa nii että nokkivat raukan pään kaljuksi. Jarred oli vieny sen Lilylle, jolla on muitaki kanoja. Eka yö oli ollu ok uusien kaa, mutta sitte alko taas kiusaaminen. Lopulta Lily otti Susannen kämppiksekseen ja asuivat samankaton alla pari päivää.

Lähettii Lilyn kaa ettimää tien varsille jätettyjä roinaa, josko sieltä ois sopivaa kanankoppia tarjolla. Löytyhä sieltä ,sekä aidaksi sopivaa että "entises elämäs ollu"  linnun häkki.
Seuraavana pvänä Jarred tuli hakee häkin mun kaa ,koska sillä on sen verra iso auto, johon se mahtu. Käytii myös nappaas Susanne matkaa Lilyltä, eiku rakentamaa uutta kotia.
Mua huvitti ,ku aikoinaa halusin aina kaljun miehen. En saanu kaljua miestä, mutta sain kaljun kanan :DD.

Ekan viikon Susanne eleli itekseen tutkiskelle maita ja mantuja. Yleensä aina klo 6pm tienoilla ,se teki katoamis temppuja häkistä. Ekan kerra tuli etittyä kauemminki, mut lopulta kun sen löysi vajan takaa. Sieltä se löyty kaikkina muina kertoina kans.

Aika oli siis napsasta silta siipisulat lyhyemmäksi.

Työkaverini Kat oli hakemas itellee kanoja, ja kysyivät halutaanko me. Mietin eka, et mitä jos seki kiusaa Susannee, mutta seura vois tehä hyvää. Ei muuta ku uusi kana kehiin.
Se oli jännä seurata, kuinka ne toimi. Muutamat kanatappelut saivat aikaa, mut aika lepposilta ne vaikutti oleva. Tällä kertaa Susanne oli se kiusanhenki. Hassu, ku se on puolet pienempi ku toinen kana.

Tästä meille tuliki nimet, Susanne ja Iso Kana.

Paljon ne on tuonut iloa ja munia.

Yleisön painostuksesta jouduttii keksii uus nimi, ku Iso Kana ei kuulemma oo nimi . Nimeksi tuli Martta :D

Mutta hienoo on ollu olla pikku farmin omistaja :D. Kanoista on enemmä seuraa ku osasin kuvitella, niitä saa silittääki, josta en ollu ennemmi osannu ees aatella. Niillä löytyy myös täysin omat perssonat!

Eipä kovin paljo oo rahaakaa tarvinnu, eka kana ja koppi tuli ilmaseksi. Toinen kana makso 19dollaria. Tosin halusin paremman kodon heille ja netistä ostettuna makso postikuluinenn 260d. Nytto kanasilla hieno koti, jonka yhteistuumin rakennettii Priamin kaa :) .

elämää suomen jälkeen


Onnii paljo juttuja jokka ois pitäny jo keretä kertoo teille. Jotenki aika ei meinaa vaa riittää, ja sillo jos ois aikaa, tuntuu ettei oo oikeenlaista mieltä.

Viikko kesti siinäki et pääsin asettuu tänne-

Oltii la klo 15 ausseissa 25. tammikuuta. Koko matka meni melko hyvin, ylipainoineen ja ylimääräsineen kasseineen. Paljon rukoiltujen lentosiirtojen kanssa, "ei enää koskaa näi paljo tavaraa" - lupauksien kanssa, kahdella passilla matkustaen, toisessa uusi nimi kimalsi, vanhalla passilla oli vielä voimassa oleva viisumi.  Priamin isä oli meitä vastassa kentällä.

Lämmin kesätuuli oli myös vastassa +38c. Muutamia vaatteita tuli jo jätettyä matkan varrella. Aika oli karsia kamaa.

Käytii Priamin isän tykönä lounaalla ja hetken hengähtääs, enne ku tultii kotia. Täälä taas! Darling streetillä :D.
Itelläni oli koti-ilta tierossa, Priam hyppäs suoraa takas arkeen ja sillä oli keikka illalla Grooven kanssa.

No emminäkää iha laakereillani (enää) makaillu. Vaan seuraavana päivänä sunnuntaina oli hyppäys Mannan maailmaan takasi. On mulla ihania työkavereita. Kun pääsin töihin, oli mua auringonkukka kimppu oottaas ja liitutaulu-standillä luki " HAPPY HEINI DAY " .  Täälä nimittäi oli Australia päivä samana päivänä, jota varmasti muissa paikoissa juhlitii, meillä oli omat bileet ;).

Aikoinaa ku varailtii lentolippuja, otin huomioon että päästään näkee AussiPvän ilotulitukset, jokka on joka vuos mahtavat. Töitte jälkee lähettii Priamin isälle, ja sitä kautta sen kavereille, jokka asuu iha Swan riverin äärellä aitiopaikoilla ilotulituksille. Mukavaa porukkaa koko perhe ja kaikki onnitteli meitä naimisii menon ansiosta.

Ilotulitukset oli ihanat !! ne kestää lähelle 30min ja samaan aikaan omalta perth radiokanavalta tuloo musiikkiia ilotulituksien teemaan sopiviaa.
Oli ihana ilta, tanssahdellen tulituksien alla ja kuunnellen musaa.

**
Australia päivä

Lähettii pienehköllä Manna porukalla Penguin saarelle. Jarredilla oli pienimuotoinen vene käytössä, joten päästii helposti mantereelta saarelle. Tosin saarihan ei oo ku 5min päästä rannasta, johon myös johtaa sandbank. Sitä pitkin pystyy kävelee, kun on laskuvesi.

Päivä meni makoillen auringossa, nähden pieni pingviini luonnossa. Kaikki piti musta huolen, etten polta itteeni. Lopulta mä olin se joka ei palanu nii ku kaikki muut!! Seuraavan päivänä Maisonkaa ei pystyny tulee töihin, ku oli nii palanu. Huh!


Me ollaa vaihdettu HeiniPriam päivä maanantaille ,ja tänää oli aika deittien. Ollaa kaua mietitty jos menis joku kerta kanootoimaan. Tänää oli se aika. Mentii About Bike Hire- vuokraamon kautta, jokka vuokraa myös kanootteja/kajaatteja, Swan riverille kajakoimaan.
Mikä on kajakin ja kanootin ero? en oo iha varma oonko oikees, mut airot on erilaiset. Kanootis on vaan yhes  pääs oleva lapa, kun taas kajakis molemmis päis.

Hyvin ollaa pystytty pitaa paivasta kii, joka teköö hyvää ,kun saa viettää aikaa yhessä. Pvillä yritetää tehä jotai erityista normiarjesta poikkeevaa. Ollaa kayty esim.  minigolfaamas, kävelees, leffassa. Yhtena päivänä vein Priamin luistelemaan. Hieman tais poikaa pelottaa :DD..

Ekan kierroksen jalkeen totesin sille ,et seuraavalla kierroksella voiraa aloittaa kayttaa jalkoja jo :DD. Nimittai mies hinas itteensa yhen karen avulla aidasta pitaen kii.
Vietettii me siel melki 2h ,et huomattavasti Priamki kehitty :).

Yks ns. joka maanantain viihde on alannu myös. Vihdoin ja viimein saatiin ittemme Swing Dance kurssille. On kylla kivaa, Priamki tykkää..en vaa minä. Tunnin verran siella tanssahdellaan , siel on yleensa n. 6paria , ja tunnilla kierrätetään pareja kokoajan ,eli kokee eritasosia tanssijoita :).

Hienoa omistaa oma harrastus!

torstai 22. toukokuuta 2014

THE HÄÄPÄIVÄ 11.01.2014


Aamu alko klo7 parin tunnin pakkaamisilla, johon piti pakata kaikki vkon tulevat ja tarvittavat kamat Lapin reissua varten. Mun ja Marian kaunistautuminen alkoi ensin klo9 Kauneuskeskus Susannassa/ ParturkiKampaamo Minnassa. Mä ite olin käyny jo testimeikissä ja kampauksessa kk takaperin, joten ties mitä tuleman pitää. Ite tykkään aina kovasti jos on joku joka laitaa itteni kauniiksi, ku ite ei kovin osaa ehostaa. Ja tottahan hääpäivänä täyty ehostaa ;)

Heli ja Priam tuli ehostukseen klo10.30 , ja siinä samassa huomattii että Marialle ei oltu varattu meikkiin aikaa ollekaa. Lopulta jokanen tekijöistä teki mitä mitäkin ja Mariasta saatiin kaunis myös. Käytii pikasilla syömingeillä Priamin kaa sokkarilla, että jaksaa tulevan päivän.

Oli aika lähtee kuvauksiin, Miika- kuvaajan ja Reijo- kuskin kaa oltii sovittu treffit satiinin pihaan klo12. Alettii pukee Marian kaa mulle hääpukua päälle, jollo huomattii et eihä meillä oo mun alushametta ollekaa!!!

Olin siis vuokrannu alushameen lämmittäkseen tuiskussa ja tuiverruksessa, mutta ompelija oli unohtanu sen laittaa matkaan. Olin jo sitä mieltä et meen sitte ilman. Maria kehotti soittaa sille ,ja niin tein.

Kuulemma just oikeesee aikaa soitin, olivat lähdössä keskustasta Pieksämäen suuntaan. Toivat kiireen vilkkaa alushameen kauneuskeskukselle, miehille tietoa, et hieman viivästyy aikataulu. Maria totes; Et ainakaa turhista stressaa, joku muu morsmaikku ois voinu pahoittaa mielen ja kovasti!

Noh, hames saatii päälle, naama ja tukka kuntoon ja kylläpä me nyt näytettii kauniilta ja komeelta <3.
Hyppäys autoon ja lähtö kuvauksiin. Paikkana oli Vaajakosken Vanha Voimala. Olo oli ku mallilla, paitti kankeella semmosella :DD.. Kyllä mallina oleminen voiki olla vaikeeta :D. No saatii me muutamia erilaisia kuvakulmia ja otteita. Hyvältä näytti. Sen verra oli pakkasta -10, et priamin kylmyys huoletti. Käytii lämmittelees hetki Puttipaja-varastonmyymälässä, koska sielei ollu muut paikat auki. Muutama kuva viel ,ja annettii periksi. Eiköhä niistä jo jotai saa aikaseksi.

Reijo tuli noutaa meirät ,aikaa oli kuitenki viel sen verra, et päätetii käyrä kahvilla hakee enemmä lämpöö :D. Kurvattii Vaajakosken Caffitellaan, josta löytyki mun vanha työkaveri Mirkka. Nainen oli hieman huuli pyöreenä et HENAAAA!!! Mitä sä nyt täälä teet!! ja tunnin päästä pitää olla jo kirkossa :DD.. Viimesin näkeminen meillä oli lentokentällä sattumalta, ku lähin Ausseihin ekaa kertaa.

Oliha se aika lähtee kohti kirkkoakin. Siellä oli ollut ereltävät häät klo14, kun meirän tilaisuus oli määrä alata klo15. Saatiin mennä 14.40 ,ja tavattii kirkon pikkuhuoneessa kaasojen ja bestmanin sekä papin,kanttorin ja suntion kanssa. Siinä vasta itelle kolahti jännitys ekaa kertaa. APUAAAAAA!!!
Nooh ,ei muuta ku valmiiksi kirkon pihan kautta etuoville ,jossa isä jo orotteliki. Sielä suntion kaa orotettii kaikki jännittyneinä, millo valmista ja kanttori voi aloittaa. Meillä toimi häämarssina Kuulan Marssi. Se oli meirän kaikkien yhteinen valittema, Alavutelainen syntyperältään. Sitte se alko.

Ovet pysy kiinni. Kaasoni kävelivät ensin , josta minä ja isä lähettii kävelee ovien avautuessa. Molempia tais hieman jännittää. Ite koitin pitää itteni kasassa, mutta silti itku alko painaa päälle. Mielessäni vaan mietin etten mä nyt voi itkee, ja tuntu et joka 5sek itkin/hymyilin/itkin/hymyilin.. jne. Vielä ku näki kaikki rakkaat ihmiset ympärillä.
Alkas hieman helpottaa, kun pääsi Priamin käsivarteen , eikä tarvinnu enää nähä ihmisten ilmeitä. Priamin vuoro oli nyyhkyttää ;) .

Siinä papin ohjeita noudattaen ,tunne tuli ettei tästä haluaisi muitten kaa seistäkää kun Priamin. Varsinki ku meillä oli "Laulakaa Herralle" -laulun vuoro , ja kovin moni kansasta ei tainnu tietää biisiä. Laulettii se suomeksi, sekä enkuksi. Seurasin Priamin huulia enkun osuudes. Tunne oli sanoinkuvaamaton.

 Häät oli ihanat kaikin tavoin. Juhlallinen tunnelma. Saimme toisemme (jo toistamiseen) , ulos kirkosta kävellessä piileskeltii hääväkeä oven takana :D.

Astuessa ulos , sielä oli sädetikkukuja odottamas. Tää oli Priamin mielee ;) Tosin meirän kuja oli lyhyempi ku tikut sekä auto niinki lähellä, että oltii istumassa autossa jo ennen aikojaa. Reijo-kuskillakin viel tikku oli palamas puoles välis :D.

Matka alko kohti juhlapaikkaa perässä lukien:
"One love One Life One Blood We get to carry either other One Love "

Onnittelujono oli alussa, ja vielä hieman jännitystä oli ilmassa itelläni ainaki. Eero bestman toivotti kaikki Tervetulleiksi ja meillä oli ohjelmanrona sormuksen vaihtaminen ,jota ei kirkossa nähty. Itehä aluksi olin iha varma ,etten haluu toista sormusta, mut yleisön painostuksesta, semmonen tuli. Nyt olen kyllä ihan onnellinen että otin.

Juhla alotettii syömällä ja sai hengähtää. Jännitys hälvensi siinä mennessä.
Ohjelmaa meillä oli sopivasti. Muutamia puheita, dia esitystä, Priamin soittantaa, Kaasot pisti meirät istumaan selät vastaamaa ja vastaamaan kenkiä nostamalla, " kumpi huoltaa auton" "kummalla oli paree nro kuvaamotaidos" "kummalla on pisempi etuvarvas" "kumpi tiskaa tiskit"- tyylisiin kysymyksiin. Iha kaikki ei menny oikei ,mutta paremmalla puoliskolla kuitenki. Oisko ollu et 6 meni vääri 20stä.

Oliha meillä perinteiset kukkakimpun ja sukkanauhan heitot. Jenna vei voiton "kaksinkamppailussa " Saanan kaa, ja jarno sai sukkanauhan. Sekä kakku leikattii yhteistuumin. Priam ei tainnu iha olla selvillä säännöistä, joten vein voiton. :D

Lopulta oli meirän mahtavaakin mahtava yleisöstä koottu hääbändi. Meirän häätanssina oli Stand By Me. Me aikoinaa yritettii harjoitella YouTuben tahdissa liikkeitä, muttei niistä meinannu aikoinaa mitn tulla. Jyväskylässä tuumattii, jos otettais tanssitunti opettajan kaa. Sinänsä ois ollu hieno kokemus jo itestää, mutta aika ja raha otti etee. Jote annettii mennä lonkalta.

Siinä tanssahdellessa, tuntu et kyl se iha tanssilta tuntu näyttävän :D .
Bändi soitti 5 biisiä ,ja lopulta tanssilattia oli ihan täynnä jammailijoita. Karaoke oli vuorossa bändin jälkeen.

Juhla oli ihana. Itelläni oli hassu olo, ku tuntu ettei kerenny mitn vierä loppuun asti. Esim. Kaikki mun juomatki oli puolillaa, kaakku löyty pöyrältä puoliksi syötynä parin tunnin jälkee jne. Mutta jännitys lähti pois ensimmäisten ohjelmien aikana. Saimme nauraa sekä itkeä.

Hääsviitti odotti väsyneitä juhlijoita <3

Laiskan tapa kirjoittaa.. ;)

Tuliha mulle ne polttarit vaik kuinka olin jo toivoni menettany. "Eihan kukaa ny turkuun tuu" -lause soi paassani. "iteppaha oon aikatauluni asetellu". NO mutta toisin kavin. JA TÄYRELLISENÄ YLLÄRINÄ TULIKI !! <3 Kiitos IhaNaiset <3