torstai 22. toukokuuta 2014

THE HÄÄPÄIVÄ 11.01.2014


Aamu alko klo7 parin tunnin pakkaamisilla, johon piti pakata kaikki vkon tulevat ja tarvittavat kamat Lapin reissua varten. Mun ja Marian kaunistautuminen alkoi ensin klo9 Kauneuskeskus Susannassa/ ParturkiKampaamo Minnassa. Mä ite olin käyny jo testimeikissä ja kampauksessa kk takaperin, joten ties mitä tuleman pitää. Ite tykkään aina kovasti jos on joku joka laitaa itteni kauniiksi, ku ite ei kovin osaa ehostaa. Ja tottahan hääpäivänä täyty ehostaa ;)

Heli ja Priam tuli ehostukseen klo10.30 , ja siinä samassa huomattii että Marialle ei oltu varattu meikkiin aikaa ollekaa. Lopulta jokanen tekijöistä teki mitä mitäkin ja Mariasta saatiin kaunis myös. Käytii pikasilla syömingeillä Priamin kaa sokkarilla, että jaksaa tulevan päivän.

Oli aika lähtee kuvauksiin, Miika- kuvaajan ja Reijo- kuskin kaa oltii sovittu treffit satiinin pihaan klo12. Alettii pukee Marian kaa mulle hääpukua päälle, jollo huomattii et eihä meillä oo mun alushametta ollekaa!!!

Olin siis vuokrannu alushameen lämmittäkseen tuiskussa ja tuiverruksessa, mutta ompelija oli unohtanu sen laittaa matkaan. Olin jo sitä mieltä et meen sitte ilman. Maria kehotti soittaa sille ,ja niin tein.

Kuulemma just oikeesee aikaa soitin, olivat lähdössä keskustasta Pieksämäen suuntaan. Toivat kiireen vilkkaa alushameen kauneuskeskukselle, miehille tietoa, et hieman viivästyy aikataulu. Maria totes; Et ainakaa turhista stressaa, joku muu morsmaikku ois voinu pahoittaa mielen ja kovasti!

Noh, hames saatii päälle, naama ja tukka kuntoon ja kylläpä me nyt näytettii kauniilta ja komeelta <3.
Hyppäys autoon ja lähtö kuvauksiin. Paikkana oli Vaajakosken Vanha Voimala. Olo oli ku mallilla, paitti kankeella semmosella :DD.. Kyllä mallina oleminen voiki olla vaikeeta :D. No saatii me muutamia erilaisia kuvakulmia ja otteita. Hyvältä näytti. Sen verra oli pakkasta -10, et priamin kylmyys huoletti. Käytii lämmittelees hetki Puttipaja-varastonmyymälässä, koska sielei ollu muut paikat auki. Muutama kuva viel ,ja annettii periksi. Eiköhä niistä jo jotai saa aikaseksi.

Reijo tuli noutaa meirät ,aikaa oli kuitenki viel sen verra, et päätetii käyrä kahvilla hakee enemmä lämpöö :D. Kurvattii Vaajakosken Caffitellaan, josta löytyki mun vanha työkaveri Mirkka. Nainen oli hieman huuli pyöreenä et HENAAAA!!! Mitä sä nyt täälä teet!! ja tunnin päästä pitää olla jo kirkossa :DD.. Viimesin näkeminen meillä oli lentokentällä sattumalta, ku lähin Ausseihin ekaa kertaa.

Oliha se aika lähtee kohti kirkkoakin. Siellä oli ollut ereltävät häät klo14, kun meirän tilaisuus oli määrä alata klo15. Saatiin mennä 14.40 ,ja tavattii kirkon pikkuhuoneessa kaasojen ja bestmanin sekä papin,kanttorin ja suntion kanssa. Siinä vasta itelle kolahti jännitys ekaa kertaa. APUAAAAAA!!!
Nooh ,ei muuta ku valmiiksi kirkon pihan kautta etuoville ,jossa isä jo orotteliki. Sielä suntion kaa orotettii kaikki jännittyneinä, millo valmista ja kanttori voi aloittaa. Meillä toimi häämarssina Kuulan Marssi. Se oli meirän kaikkien yhteinen valittema, Alavutelainen syntyperältään. Sitte se alko.

Ovet pysy kiinni. Kaasoni kävelivät ensin , josta minä ja isä lähettii kävelee ovien avautuessa. Molempia tais hieman jännittää. Ite koitin pitää itteni kasassa, mutta silti itku alko painaa päälle. Mielessäni vaan mietin etten mä nyt voi itkee, ja tuntu et joka 5sek itkin/hymyilin/itkin/hymyilin.. jne. Vielä ku näki kaikki rakkaat ihmiset ympärillä.
Alkas hieman helpottaa, kun pääsi Priamin käsivarteen , eikä tarvinnu enää nähä ihmisten ilmeitä. Priamin vuoro oli nyyhkyttää ;) .

Siinä papin ohjeita noudattaen ,tunne tuli ettei tästä haluaisi muitten kaa seistäkää kun Priamin. Varsinki ku meillä oli "Laulakaa Herralle" -laulun vuoro , ja kovin moni kansasta ei tainnu tietää biisiä. Laulettii se suomeksi, sekä enkuksi. Seurasin Priamin huulia enkun osuudes. Tunne oli sanoinkuvaamaton.

 Häät oli ihanat kaikin tavoin. Juhlallinen tunnelma. Saimme toisemme (jo toistamiseen) , ulos kirkosta kävellessä piileskeltii hääväkeä oven takana :D.

Astuessa ulos , sielä oli sädetikkukuja odottamas. Tää oli Priamin mielee ;) Tosin meirän kuja oli lyhyempi ku tikut sekä auto niinki lähellä, että oltii istumassa autossa jo ennen aikojaa. Reijo-kuskillakin viel tikku oli palamas puoles välis :D.

Matka alko kohti juhlapaikkaa perässä lukien:
"One love One Life One Blood We get to carry either other One Love "

Onnittelujono oli alussa, ja vielä hieman jännitystä oli ilmassa itelläni ainaki. Eero bestman toivotti kaikki Tervetulleiksi ja meillä oli ohjelmanrona sormuksen vaihtaminen ,jota ei kirkossa nähty. Itehä aluksi olin iha varma ,etten haluu toista sormusta, mut yleisön painostuksesta, semmonen tuli. Nyt olen kyllä ihan onnellinen että otin.

Juhla alotettii syömällä ja sai hengähtää. Jännitys hälvensi siinä mennessä.
Ohjelmaa meillä oli sopivasti. Muutamia puheita, dia esitystä, Priamin soittantaa, Kaasot pisti meirät istumaan selät vastaamaa ja vastaamaan kenkiä nostamalla, " kumpi huoltaa auton" "kummalla oli paree nro kuvaamotaidos" "kummalla on pisempi etuvarvas" "kumpi tiskaa tiskit"- tyylisiin kysymyksiin. Iha kaikki ei menny oikei ,mutta paremmalla puoliskolla kuitenki. Oisko ollu et 6 meni vääri 20stä.

Oliha meillä perinteiset kukkakimpun ja sukkanauhan heitot. Jenna vei voiton "kaksinkamppailussa " Saanan kaa, ja jarno sai sukkanauhan. Sekä kakku leikattii yhteistuumin. Priam ei tainnu iha olla selvillä säännöistä, joten vein voiton. :D

Lopulta oli meirän mahtavaakin mahtava yleisöstä koottu hääbändi. Meirän häätanssina oli Stand By Me. Me aikoinaa yritettii harjoitella YouTuben tahdissa liikkeitä, muttei niistä meinannu aikoinaa mitn tulla. Jyväskylässä tuumattii, jos otettais tanssitunti opettajan kaa. Sinänsä ois ollu hieno kokemus jo itestää, mutta aika ja raha otti etee. Jote annettii mennä lonkalta.

Siinä tanssahdellessa, tuntu et kyl se iha tanssilta tuntu näyttävän :D .
Bändi soitti 5 biisiä ,ja lopulta tanssilattia oli ihan täynnä jammailijoita. Karaoke oli vuorossa bändin jälkeen.

Juhla oli ihana. Itelläni oli hassu olo, ku tuntu ettei kerenny mitn vierä loppuun asti. Esim. Kaikki mun juomatki oli puolillaa, kaakku löyty pöyrältä puoliksi syötynä parin tunnin jälkee jne. Mutta jännitys lähti pois ensimmäisten ohjelmien aikana. Saimme nauraa sekä itkeä.

Hääsviitti odotti väsyneitä juhlijoita <3

Laiskan tapa kirjoittaa.. ;)

Tuliha mulle ne polttarit vaik kuinka olin jo toivoni menettany. "Eihan kukaa ny turkuun tuu" -lause soi paassani. "iteppaha oon aikatauluni asetellu". NO mutta toisin kavin. JA TÄYRELLISENÄ YLLÄRINÄ TULIKI !! <3 Kiitos IhaNaiset <3