lauantai 20. lokakuuta 2012

Tasmania.


Tasmania.

Lähtö oli 00.35 pe-la yönä. Tuttuun tapaan Selina toimi meirän lentokenttä kuskina. Nyt oltii hiema aiemmin kentällä ku viime kertaa. Jotai se Priamiki on oppinu. Ehkä. Eka lento oli perth- MElboure, parin h vaihto ja matka jatku Launchestoniin. Oltii perillä   9.30 aamulla Tasmanian aikaa.
Selina

loma alkakoon

Olin kyselly ja lukenu tietoja mitä kantsii missäki päi tehä ja ns. Launcheston oli hiema välipysähdyksen tuntune paikka.Ei oikee mitn nähtävää siel, paitti tuolihissin olin löytäny siel tekemiseksi. La aamuna oli ekana kentältä tehtävis auton hankiminen viikoksi. Se oli ainut tehtävä Priamille jonka sen piti hankkia.

Saatii auto alle ja lähettii autoilee kohti Cityä.Olin ekan yön varannu hostellista, jote lähettii sitä kohti. Oltii hiema aikasi perillä ,jote saatii avaimet huoneesee ,mut huone myöhemmi. Jote mentii aamupalalle ,ku koko yö reissattuna eikä oikee mitn syötynä.

Kaupungista tuli mielee suomen kaupungit. Jykylän tapane kävelykatu kipaleski sielt löyty :). Sää alko huonomaa ja uni maittaa päikkärimielellä, jote mentii takas hostellii ku huone oli jo vapaa ja päikkäreille. Siinä se huono sääki hyvin meni.-

Neljän tienoilla lähettii autoilee ja kävelee kohti cityä. Siel meni joen varrella kävelyreittejä, joita lähettii menee. Sinänsä mitn ihmeempää maisemia ollu, kuha käveltii vaa. Käytii me katsastaa Kings Bridge, joka on yks nähtävyys kaupungissa.










Ilta meni hostellis ollessa, tehtii ruokaa ja katottii leffaa. Loma mielessä.

Täällä siirryttii kesäaikaan yöllä, ja Priam herätti keskellä yötä kääntämää kelloa. Olin iha pihalla, ku en ollu semmosesta kuullukaa. Perthis ku eletäää kokoaja kesäaikaa. Tuloo kuulemma liia kuuma jos tääl kelloja siirreltäis.

**

Sunnuntaina aurinkoki jo näyttäyty. Oikeestaa koko vko tuli seurattua mimmosmoista säätä mihinkäki päi oltii luvattu. Hieman sen mukaa sit elettiinki, ja tehtii retket.

Pyysin respasta kartan millä päästään kohti Cradle mountainia, keskiosaan pohjois puolta. Enne matkaan lähdettyä, mentii tsekkaa tuolihissit ja sen ympäristöt ,joissa tuli taas mentyä kävelyreissuja. Alko olee aika siirtyä eteenpäi, jote lähettii printatun kartan avulla kohti seikkailua.







ajamiset alkakoon


**
Matka oli 2h aikane, mut tais kartta antaa pikkutiet meille vaihtoehdoksi koska ensinnäki, mentii sen mukaa ja tiet löyty, lukuunottamatta yhtä Holmes - tietä, jota ei löytyny mistään!!  Muutamaa kertaa mentii tie ees takasi mistä se ois pitäny alata, ja lopulta otettii gprs apuun ja löyty reitti ,löyty holmes, mut ei sielt mistä sen ekana piti. Nooohh.. matka jatku kohti Cradlea. Johon tultiin about 3 aikoihi.
Ostettii National Park passi, joilla saa huoletta kierrellä eri luonnonpuistot. Jonka jälkee hypättii Bussiin joka vei meirät Cradle Mountainin lähistöön Dove Laken juurelle.

Viimene bussi lähti kuuren aikoihin takasi, jote siin oli muutama tunti aikaa tehä kävelyreittejä ympäri ämpäri. JA kuvailtua luontoo. Oli hienoa. Olin lainannu Abigalilta oikeet vaelluskengät, joilla oli helppo talsia menemää. Kyl siel normi kengilläki ois selvinny mitä priam teki, mut oli se mukava tunne mennä kunno vermeillä :)









Cradlesta lähettyä oli tehtävänä saada yöpaikka. Tultua sinne ,näin ereltäväs kyläs Moinas yhen Lemonthyme Lodge nimisen paikan, josta olin myös lukenu et siel on kaks näkemisen aiheista vesiputousta.

Se oli 30km takasi päi cradlesta ja saatii huone yöksi. Se oli kyllä niin jumalan selän takana ku olla ja voi. päätiestä 8km pelkkää hiekkatietä, ja mutkikasta ja pientä kapeeta tietä.. oon huomannu et alan aina voida pahoin ulkomaalla olevis teis ,vielä varsinki ku istuin pelkääjän paikalla. Vaihdettii kuskia ,ja hiema olo helpotti ku ite oli ratin takana.

Ite paikka oli kyl aiva IHANA. Romanttine. Meilloli oma takkatuliki. :) tosin sähköllä toimiva...mut kyl se silti lämmitti kehoa ja mieltä. <3 Vaikka matka sinne tuntuki et se oli Jumalan selän takana, nii kyl se tuntu lopulta ku sinne pääs et se oliki sen silmien eres. Lol.

Perille saavuttii seittemä tienoilla, ja viimene kattaus alko 7.30 . Paikka oli kyl ihana ja romanttinen, mutku ei ollu oikee aikaa pistää itteensä kauniiksi,nii ei ollu niin romanttinen tunne päivän hiet ihossa ja lenkkarit jalassa. Mut eipä oltu ainuita "julle pukeutujioita".. jote saatii hyvin nautittua ruokailusta.

Priam oli huolissaa mite muistan kirjottaa kaikki tapahtumat blogii ku en ottanu konetta mukaan :D. ja esp sen et  ku syötii siel nii otettii alku ja pääruuan väliin sorbetit poistamaa erellisen ruuan makuhaittoja jokka vaikuttais seuraavaan. Empä ollu ennemmi ees kuullukaa et sorbettiki toimii semmosena. Noh kaikkee sitä oppii :)

romanttine majapaikka

ei ollu hetkee tullu näi hienosti syötyä



sorbetit + turisti




Naminami jälkkis

Yö nukuttii hyvin, aamul oli aika lähtee kiertää lähistöllä olevat vesiputoukset. Ne oli kyl nii keskellä mettää ku olla ja voi. Ei pysty ollekaa ees aavistaa et siel joku putouski ois,koska se oli pelkää mettää, jokee ei näkyny missää. Päivä oli lämmin ja sitä mukaa ku matka jatku ja hiki alko virtaamaa, priam otti kepin ja siihe heitti ylimääräset kamansa. "nuuskamuikku tyylillä" - Hassu.



Sitku alko kuuluu veden rapinaa, kyl ties et pia ollaa paikkeilla. ja WOUUUUUU !!! iha mahtava !! siel se joki meni jos oli silta ja sillalta sai kattella putousta. Oli se aika valtava, keskellä tiheetä mettää. Olin nähny kuvan siitä et ihmiset seisoo iha siin alla olevalla kivellä, ja oliha munki mentävä koittaa onneeni. Oli kokemus. Sai olla iha lähikosketuksissa koko putouksee- Kyl tuli kuvattua :DD. ja ihmeteltyä putousta. Kaunista.



Esittelylapusta huomattii et putouksen taaksekin voi mennä, jote tottakai mentii. siel oli penkkiki jossa istahdettii kattoo luonno ihmeitä. Priam sadeveden keräilijänä oli innoissaa pullottamassa lähdevettä. :)







Sielt jatkettii keskelle mettää mentävää luontopolkuu mikä meni toiselle putoukselle, champange falls. Mut kyl eka oli parempi. Lähietäisyydenki takia.





Champange Falls





**

Matkaa jatkettii mettien jälkee kohti itä rannikkoo. Oli se 4h ajamista. No ei sinänsä ,mää ajoin koko matkan..ja 3h jälkee auton mittari alko muistuttaa lepotauosta. Hassu.
Vaikka tasmania on pieni ,nii kyl siel silti aikaa sai kulumaan ajoihin. Oli meillä hyvät musat kuitenki joukos. Sain kasan unilevyjä + Pinkin uuden levyn priamilta synttärilahjaksi. Se oli molemmil vuokra-auton kriteerinä et radio toimii :D. . nimittäi meirä molemmis autois on radiot rikki. iPod korvilla ajelen joka paikkaa normaalisti tääl.



3h jälkeinen näkymä

tien päällä olevaa maisemaa



Seuraavan päivän turistipaikkana oli Wine Glass Bay. Mentii yöpymää 30km päähän Bicheno kylään, jossa oli Blow hole :). Olin lukenu siit, mutten ollu kummemmi maininnu et sinne nyt pitää mennä. MUtku majapaikkaa alko tulee kyseesee, ehdotin et jos mentäis sinne samalla. Kävi. Unipaikkaan mentäes sattumoisi tultii Blow Holen rantaan ja siel se heitteli jo vettä :).

Kaikki yöapikat oli kyl erilaisia, nyt oli vuoros modernilla tyylillä varustettu huone. Mentii kylään ettii ravintolaa. Meren lähellä oleva paikka löyty .Priam löys listalta taskurapua jota se halus syörä. Ite en ollu aiemmin syöny, halu ollu syörä mut oon aina nähny itteni iltapuvus syömäs sitä, en verkkareissa (nimittäi kaikki illalliset mitä tehtii oli aikalailla päivä päätyttyä ajamisen/ kävelemisen tmv. nähtävyyksien jälkeen suoraan pöytään menoa).

Kotiapäi tulles, nähtii PINGVIINIEN ylittävän tietä. JUllet !!! ne oli kyl nii pieniä että <3- Ei jääty niitä sen kummemmi seurailee, vaan huoneesee ja nukkumaa. Päivä oli ollu pitkä.

**
Aamulla kävin juoksees,tai enemmänki se siihe koittamiseksi jäi. Ensinnäki rannalle mihin menin (blow hole) ei ollu juoksuystävällinen, koska siel oli ns. kivikko kallioita. ei tasasta alustaa juostavaksi. ja polves alko taas tuntuu.. Juoksin mä yhelle mäen nyppylälle mis oli look out kylään. Sinne ajautuu kuulemma valaitaki, mut tiettyinä aikona, eikä tietty meirä aikana ollu valaitte aika.
Enne lähtöö mentii yhes viel ihmettelee Blow holee ja kuvailee kute turistien pitääki toimia.



Matka jatku kohti Freycient national parkkia ja Wine glass bay oli kohteena. Parkkipaikalle tultaes siel oli muutama wallabi (kenguruista pienin lajike) vauvat vatsassa vastas. Ihania. Kansallispuistoihin mentäes siel on erilaisia kävelyreittejä. Voit valita kuntotason,ajan ,matkan tmv. mukaan mihin haluat kävellä. Meil oli molemmil mieles vaan wine glass bay ja sen kuvaukset :D. Matka siis alko.


Wallabi vauvoineen

Se oli yhtä ylämäkee melkee ekat 40min. Sit päästii ite look outille. Me ja aasialaiset turistit. Priam oli tuttu näky nauhoittamas tyylii mettän ääniä,lintuja tai aaltojen kohinaa mitä voi tulevaisuudes käyttää levyillä tai mis ikinä työssää käyttääki. Mäki nauhotin. mut mulla oli omat mielenkiinnot. Nauhotin aasialaisten turistien puheensorinaa. :DD. Olen(ko) ilkeä.











Nooh Lookoutilta tuhansie kuvien jälkee alettii mennä ite rannalle mikä kesti kans saman verra about 40min jyrkkää polkua alamäkeen. Mutta kyllä kannatti. Oli se sen arvoinen. Rannalle päästyä halu oli kävellä koko rantaviiva toiseen päähä. Se halu kesti puol h tuoiseen suuntaa.. Mutta kyllä, erelleenki kannatti. Meirä loman aikana siel oli kyl hyvät säät, vaikka lämpöjä oli max 15 astetta. ja oltii siihen kyl valmistauduttuki. Mut ens kerralla kyl vois mennä kesäaikaan Tassiin jos sinne joskus viel tuloo mentyä. Sais nauttii rannoistaki täysin siemauksin. Niitä kerra riitti ja oli upeita.








Hetken rannalla hengähdettyä, kotimatka alko. Samat ajat. . toistapäi vai :D. look outille päästyä, käytii viel vilkasemas ranta, ja tällä kertaa saatii oltii keskenää rannan kaa. ei ollu aasia turisteja enää.
Kyl niis aina vaa aikaa menöö, ku lähti kävelyreiteille. Viel ku kuvaukset ym laskoo mukaa, nii helposti siel päivä vierähtää.

Majapaikka löyty täl kertaa Swansea nimisestä kylästä. Siel oli lähellä berryfarmi joka tuli kyseeksi aamupalapaikkana. :P

**
Tiistai

Kävelyt rannalla ,ja sit kohti marja farmia. Nii SÖPÖ paikka. ja ihanat oli antimetki. Löyty hilloja ,suklaata, kaakkua ja kahvia. Njam.





Hetken hengähdyksen jälkeen matka jatku kohti Port Arthuria. Matka sinne tuntu IKUISUUDELTA. mittariki oli samaa mieltä, ja alko muistuttaa taas lepotauosta.

Arthuri oli kauniilla paikalla, karmeella menneisyyrellä. Siel opas kertoili tapahtumia historiasta. Itelle se on kaikkei vaikeinta enkus jos puhutaa historiasta. Ku ei ees suomeksikaa oo aina nii perillä et mistä on kyse.

Tunsin itteni hiema hölmöksi(taas).
 Koska olin nähny vankilan kuvia ennemmi et se on ns. suorakulmioinmuotoinen tasakattonen talo. Oltii siel oppaan mukana kulkees ja mentii seisoo isoimman "päärakennukselta " näyttävän rakennuksen etee. Oltii siihe kuitenki kulmittain ettei toista talon puoliskoo nähny. Tää puoli joka näky, oli murtunu puoli ,jos oli vaa hiema jäljel kokonaista seinää. Kokoaja sitä kattoes mietin et mis se päärakennus on, se suorakulmion muotoinen. Koska opaan puheet kuitenki viittaas siihe et se puhu meirä takanaolevasta rakennuksesta kokoaja "päärakennusmaisesti".

No mentii laivaretkelle kattomaa toiset saaret joissa oli esim. poikavankila. Samalla ku laiva lipu pois satamasta, ja näky toinenki talon kulma. Minä ja Hölmö tultiin yhteen. Toinen talonkulma oli erellee kunnolla tasakattoista suorakulmionmaista rakennusta. :D




1h vuorokaudes liikuntaa vangeilla

**
Lähdettyä Arthurista majapaikka löyty Sorellin hotellista. Välillä alko ottaa mielen päälle, ku joka aamu piti pakata ja vaihtaa paikkaa. Ehkä meillä oli hiema liikaa tekemistä yhelle viikolle. Tai ainaki siin mieles ku välimatkat oli viel välissä.

**
Torstaina oli aikomus mennä Bruny saarelle joka on etelässä. Sorellista ajettii Hobartin halki kohti Ketterinkiä mistä lautta lähti Burnylle. AJettii eka pohjois päähä, sielt sit kahvit mukaa ja alaspäi. Saari oli kokonaisuudessaa 70km pitkä. Saari on yhtenäinen, mutta välissä on hoikka kohta ns. saaren niska,josta näkyy molemmat saaret. Hienot maisemat. Muutama hetki rannalla istuen. Ja lähettii jatkaa matkaa eteläosaan. Siel löyty suklaa tehdas, ilma tietämättä . Tainno enemmänki oli fudge. Oli hyviä ,muutamat maut lähti matkaan. Viinitilalla käytiin kans. Pullot lähti kans mukaa.








meirä menopeli


Me ja light house (jos oikee siristtät silmiäs)

Jotenki söpö. 

eikä nii söpöä.





Priam oli tähä mennes soittanu kaikki yöpaikat ,mut nyt oli kuulemma mun vuoro harjotella. :D. Pariin paikkaa soitin,ja tokasta vaihtiksesta otettii majapaikka. Hobart oli vuorona.

Majapaikkaa mentäes, sanoin priamille et haluun ees yhtenä päivänä näyttää nätiiltä (käyttää meikkiä ja mekkoa) ku mennää syömää. JOte nyt oli se hetki :D. Kaunistumise jälkee mentii lähiympäristöö ettii ruokapaikkaa ja löyty Split. Kroatialainen. :D.

Toimi.




**
Pe aamuna ekana ilo uutisena oli ,ettei tartte vaihtaa majapaikkaa. Nimittäi Hobart oli viimene paikka mistä oli tarkotus lentää takasikki. Ja otettii yöpaikka samantie kaheksi yöksi. Meilloli muutama paikka viel näkemättä mitä oltii aateltu. Russel Falls ja Air walk silta. molemmat tunnin ajomatkan pääs hobartista mut vastakkaisis suunnis. Pääryttii mennä Russelii.

Sinne ajaes, priam oli siivonnu auton liianki tehokkaasti ja oli jättäny National Park- passin kotia. Elikkä millä oltii jo parkkipaikka maksettuna. Russelin juurelle tultua, onneks oli ystävällinen ja ymmärtäväinen respa-akka vastas,joka anto meille väliaikaisen pväpassin maksutta.

Ei muuta ku luontoon. :)



Russell Falls

löyrä Heini

Ite Russelille kesti vaa 10min kävely(ilma kuvailua) jote meil ainaki kaksin kertane. Kyl se oli mahtava ja iso! Nyt voin vaan kuvitella miltä on ollu nähä niagara, joka on miljoona kertaa isosmpi. Russelin jälkeen het melkee oli hevosen kenkä putous. Se oli nii pieni ,mutta söpö. Sinne mentäes , russelin juurella meni portaat tietty ylöspäi. Otin kaiken ilon irti urheilusta ja tein askelkyykkyjä porrasportaalta. Priamia huvitti.

**
Mettästä takas kaupunkii ja ihmiste ilmoille. Ite Hobartis ei tullu vietettyy ku hassu tunti. Käveltii muutama turistipaikka läpi,satamas ja postista joutu hakee viel muutamat postimerkit suomeen. Tierän et äitini rakastaa postikortteja, joten lähetin sille jokasesta kaupungista mis oltii kattoo nähtävyyksiä,kortin. Oon aika ajattelevaine. Yhteensä kaheksan korttia meni äitin osotteesee <3- + muutamat muut.

Ite oisin halunnu nähä Hobarttia enemmänki. Olen luonto ihminen mut olen kyl kaupunkiki. Tosin ku Praim oli kuulemma jo iha kyllästyneenä parin h jälkee. ja ihmetteli et MITÄ haluun siel nähä. Ja varsinki ku otin selville et yks lähellä oleva ostoskeskus on auki 8..koska itel on aina ollu et jos johki menöö,haluu myös jotai vaatteita tmv. tuliaista löytää itelle. No priamia ei ollu helppo puhuu sinne,joka vihaa shoppailua.

Sanoinki et iha mielelläni meen iteksee, se voi mennä hotellille tai vieres olevaa puistoon. Sisälle mentäes sanoin sille, et tervetuloo helvettiisi. Joko tunnet liekkie polttava? Kuulemma tuns. :D Sen kuitenki piti mennä vessaa ja siitä se sit oliki jääny sinne kattoo "omat kauppansa" terveyskapselit ja cd levyt. Mä kiersin omat kauppani , ja loppuje lopuks löysin muutaman silleki. Löysin Priamin penkiltä,joista sanoin et jos se 5min pystyy viel olee tääl ja koittaa muutaman paidan, voin ostaa sille. No kyl se suostu ja saatii miehelle muutama vaatekipales. Ja se innostu viel iteki kattoo lisävaatteita :D. Huoh!

**
Hobartis kävelles painoin mielee yhe kivan näkösen ravintolan,joka nähtii päivällä. Meirän lomaruokailu tyylit jatku siis sielki. Tennarit jalassa astuttii hienon tunnelmalliseen ravinteliin hiema häpeissää kengistämme tyylillä : päästääkö ne ees sisälle? Mut eipä ne ollu moksiskaa ja tarjoilija tyttö oli kyl nii asiakaspalvelu henkinen että :)))

Ja ruoka oli ihanaa. Se oli tapasmainen ravintola, mis on tapana jakaa kaikki ruuat keskenää. Otettii pääruuaksi Wallabii, jota kummatkaa ei ollu ennemmi maistanu. Ja siin annokses oli kukkia mukana. KAunista ja erikoista.

Jälkkäriksi otin kaakaon. Olin viikon aikana kuullu ekaa kertaa valkosuklaa kaakaosta. Siel oli myös tarjolla. ja halusin kokeilla. Ne toi mulle suklaapatukan maisen valkosuklaan ja toises purnukas höyrytetty maito. Sit sain ite ne sekottaa ja NAM. Taivas.

Sanoin Priamille et seuraava kuka tuloo Hobartii voin suositella tätä paikkaa..jonka perään totesin et Tosin muuta en voi Hobartista sanookkaa :DD:.

Harmittaa kyl hiema, eritysiesti Wellington vuori mille ei keretty kiipeemää. Vaikka sinne ois mennyki iha normi tie. :// mut ens kerralla sitte.


Wallabit kukkineen

Kaakau


äitille postikortit

**

Matka kaikenkaikkiaan oli kyl ihana. Mut kute jo ennemminki totesin, enite aiheutti harmia joka aamunen pakkaaminen ja ns. tien päällä olo. Ja se että ehkä meillä kuitenki oli liikaa tekemistä yhelle viikolle, koska ajamiseen meni kuitenki aikaa. . Mut kaiken kaikkiaan oli ihana päästä uutee paikkaa täällä ollessa taas. Tasmania muistutti kyl uuden seelannin pohjois saarta. Eteläs en oo viel kerenny käymäänkää. Luonto oli ihana, ja kävelyreitit mahtavia. Seura oli hyvää, vaik välil hermot meniki. Mut eiköhä se iha asiaan kuulu. . . :)

Mutta nytte ollaa takasi kotona ja ens viikolla uuret seikkailut Darwinissa !