tiistai 19. toukokuuta 2015

Hymyileva pikkukaveri

Hei PIIIIIITKASTA aikaa.

On tapahtunut nii paljon juttuja mitka on jaany kirjaamatta ylos tanne,joten taidan jattaaki. Ensinnakin siina menis taas ikuisuus kun saisin rustattua ne, joista puoliakaan enaa muista,joten hypataan suoraa tahan paivaan ja jatketaan tasta.

Tilannehan on se, etta maailmani pyorii vauvani (mielestani jo ison pojan) ymparilla, tai ehka vauvani pyoriikun maailman ymparillä.
Enivei..

Poikani Leonardo on paalle 4kk ,joka omistaa jo kaksi pienta hammasta. Tapaus on oikeen valloittava persoona. Suurimmaksi osaksi rauhallinen ja tyytyvainen kaveri, joka osaa hymyilla paljon. Tilanteen tarvittaessa osaa myos ilmaista itseaan huutamalla ja lujaa. Mieheni kanssa tassa tilanteessa ollaa viel eritasoilla, koska huuto ottaa halla enemman korviin kuin minulla taas syrameen. Mieheni on kumminkin hyvin rakastunut poikaamme myos, josta toteskin yhtena paivana : Nyt ymmarran,kuinka voi olla rakastunut vauvaan.

Maailmani todella pyorii hanen ymparilla. Pikkuhiljaa olen saanut myos omia henkikolojani lisattya  paivarutiineiheni. Henkikoloihini kuuluu suurimmaksi osaksi liikunta. Kylla tekee hyvaa paasta esim. combattii tai joogaan. Teha omia juttuja mita aina aiemminki.
Toisaalta vauvani taas pyorii mailman ymparilla, koska aika normaaliksi meiran elama on palautunut. Ollaan reissattu, jopa jo Suomessakin asti. Tehty pienempia reissuja ympari Lansi-Australiaa tai iha vaan hypatty tyylii bussiin tai lenkkitossuihin ja avarrettu maailmaa siita lahin.

Leonardo on oikeen innoissaan nahdessa uusia juttuja ja silmakovana seuraakin kaikkea uutta ja ihmeellista. Yleensa ulkona ollessa taman vuoksi han on hyvalla tuulella, koska ei ole aikaa itkea tmv kaikelta mielenkiintoisilta nayilta.
Toki niitakin paivia mahtuu, kun hampaat vaivaa ja kutittaa ikenia tai muuten vaa kiukututtaa.
Paasaantoisesti han kuitenkin on yli hymyileva pikkukaveri.

Talla hetkella meilla on taala kylassa ala-asteaikanen suomikaveri Johanna. On hienoa huomata vaikka ns. 15vuoteen ei olla pidetty kummemmin yhteytta, silti tunneon kotoisa ja juttu jatkuu mihin sillo jaanykki. Toivottavasti hieman aikuismaisemmalla tyylilla mutta.. :D.

Kotia laitellaan taala vielakin kuntoon. Vihdoin ja viimein saatiin erillinen studiohuoneisto takapihalle. Australiassa mikaa ei mee ajallaa. Piti tulla ennen joulua, tuli puol vuotta myohassa toukokuussa. Noh paaasia etta nyt se vihdoin on ja kotiprojekti menee eteenpain.

Vietettiin ensimmaista aitienpaivaa perheen kesken. Sain aamupalan ja kukat, ulkona lounaalle ja illallinen mieheni tekemana. Maistui ja rakkaus tuntui.

Yot meilla menee sinansa hyvin. Pojat tykkaa nukkua hyvin. Leon eka patka on yleensa 5-6h ja sen jalkeen 2-3h valein. Tallakin hetkella he ovat nukkuneet siela viime syotosta. Ite tosin oon huonompi nukkuja ,koska klo3 aamuyosta alkaan olee liian virkee. Nyt 2h hereilla olleena, paatin nousta sangysta ja tulla kirjoittaa tanne juttuja. Tamako on sita omaa aikaani. :D
Eikohan se jossai valis korjaannu.

Tanaa mennaa hieromakurssille Leon kaa, katotaa rakastuuko poikani minuun viela enemma <3

Vaikka minusta ei tanne paljoo kuulukaan, hengissa ollaan ja ihanan hymyilevan pikkukaverin aitina eletaa kiireista vauva-arkea.

Kaikki hyvin valtakunnassa, pomoni alkaa herailee..
Palataan <3



3 kommenttia:

  1. Mukava oli lukea uutiset. Ollaan Hanskin ja Paven tykönä.Helbe ja Hipsutes mukana.

    VastaaPoista
  2. Kiitos vaan. Hyvä että miellytti lukeminen. Oon vaan niin kiireinen (laiska) nyjyää kirjoittamaa mitään juttuja.

    VastaaPoista