lauantai 29. kesäkuuta 2013

Road Trip Viikko 2. (West Coast )

Päivä 8.

Kaikki jotenki oli väärinpäi omas mieles ja tuntu et ärsytti kaikki. Iha pikkujututki vaa. Hiema oltii molemmat ärripurreja, mut minä viel enemmä. Ehkä viel harmitus koko broome ajan olosta, sit kyllästytti ainainen muuttaminen ja yöpaikan vaihto. sama seura 24/7, itteni ja kaikki vaa.väsymys myös eilisestä myöhään menneestä illasta ja "varhain" heräämisestä.

Aamul sari nipisti mua varpaasta, ku oltii yö 12hlön mix-huonees. Illalla oltii melko varmoja et otetaa toinenki yö siel. Mut aamul molemmat oli et vois mennä jo telttaa. Ei sinänsä mitn vikaa täs hostellis, hiema selkää kolotti vanhal patjal nukutun jälkee ja saril liia muhkea tyyny :D Päätettii et leirintää, omaan telttaa ja omaan likaan. ei toiste likoja omien lisäksi.

Palautettii avaimet, ja sen jälkee jäätii viel aamupalat tekee sekä asioita hoidettii molemmat netissä. Pvän tarkotuksena oli alkaa vihdoin ja viimein tutustuu ite Broomee. Mentii Courthouse Markkinoille, jokka oli aika lähel meitä. Markkinat oli aika pienet. Siel oli enimmäksee taideteoksia, koruja, kortteja ,hattuja, hilloja.. iha muutama pari ruokakoju vaan. Joka kulman takana oli jonkinmoinen musisoija. Yks naine oli munki mieleen, hienolla Amy Winehouse äänellä varustettuna.

Ei me kovin paljoo löydetty markkinoilta, muutamia tuliaisia ja postikortteja. ALkaa jo stressi nousee ku äitille ollu tapana lähettää jokapaikasta kortti mis tääl ollu/käyny, enkä oo viel yhtäkää saanu aikaseks lähetettyy. Kortit kyl tullu matkaa ostetuks.

Lähettii sieltä katsastaa leirintäalueita. Mentii suoraa Cable Beachin läheisyytee , koska sinne oli tarkotus suunnata seuraavina pvinä. Löydettii sopiva paikka, varattii ja maksettii, mut jätettii viel teltta kasaamatta ja lähettii takas kaupungil ostaa ruokaostoksii sekä syömää.

Huomattuamme, täälläkin ruokapaikat noudattaa siesta kellonaikoja, jonka aikoinaa huomasin Darwinis olles.jote lopulta päädyttii Colesin valmis salaatti ruokatiskille, ja kootii siellt lounaat. Toimi niinki. Tarkotuksena oli mennä katsastaa rannalla sijaitseva majakka enne kameli ajelulle menoa. Mut kiukku alko olee sen verra iso et ruoka voitti majakan.

Tuotii auto leirintää, ja mentii kävelle rannalle. Enne rannalle menoa, istuttii hetki autos. Oli aika vihdoin pysähtyä. Tuntunu tosiaan liia hektiseltä ku joka yö vaihtunu yöpaikka, et pakko pysähtyä ees sekuniksi. Eikä halunnu mennä huonol moodil enää kameli ajelulle. Sen verra siitäki maksanu.

Autto.

Käveltii rannalle, rantaa pitkin kamelien työ. Just tultiin paikkeille ku olivat alkamassa. Rantaviiva ei ollutkaa nii helppo kävel mitä oltais aateltu. Cable Beachin rantahiekka muodostuu hiekasta ja simpukoista. Hiema piti hyppii mis on paree kävel ym. No ainaki sinä aikana moodit oli molemmil vaihtunu taas normimoodiin. Ja oli aika hypätä kamelin selkää-

Meitä oli 12 kamelia ,kolmella eri turistiryhmällä. Varatessamme kysyttii onko mitenki eroavat kierrokset. Sanoivat : ainoo on kamelien viltin värit, mikkä vaihtuu. Meille tuli kelta/musta vilttiset kamelit. Kävi.

Me istuttii toiseksi vikan kamelin selässä, jonka nimi oli Bazza. Itelleni tämä oli toine kerta kamelin selässä. Aikoinaan olen Egyptissä ratsastanut kamelilla. Muistin viime kerrasta että kamelin selässä nousun ja laskun aikana oli jännittävimmät hetket. Kameli noustessaan suoristaa eka takajalansa, jonka takia ollaan hetken etukenossa kamelin selässä. Hauska tunne.

Turistioppaat kertoili jokaiselle omasta ratsu kamelistaan faktoja. Meirän kameli tosiaan oli Bazza, 21-v kameli poika. Korkein kameli niitten kameleista. Ja tuntuki et oltii aikasta korkeella. Opas tytön lempi kameli oli meirän, koska sen kaa ei kuulemma oo koskaa vaikeuksia toimia yhteistyössä. Sanoi kamelimme olevan hieman kömpelö välillä, eikä tykkää tai osaa pysyä oikeessa linjassa muiden kamelien kanssa. Muutamaa otteesee tuli pari sivu askel kamelin koivil, muttei pahempaa horjahdusta tapastunu. Sekä samassa linjassa ei oltu kyllä yhtää :D . Mukava kameli kuitenki oli, ylväs ja pitkä ripsinen.

Takana tuleva oli aika lähellä mua, koska istuin sarin takana. Vaahtosuinen kameli oli siinä itteni veires melkee kokoaja. Julleja. <3

Ärtymys pvä unohtu kokonaa siinä kamelin seläs istuen , kattoen kauniita rantamaisemia. Auringonlaskua. Tytöt ottivat meistä kuvia kamelin selässä, sekä ostettii yhes usb tikulle tulleet kamelikuvat. Se on tätä nykypvää. :D

Kamelien jälkee kotiipäi kävelles, meillä oli edessä teltan pystytys. Tällä kertaa leirintäalueella oli kaikki tarvittavat tai jopa enemmänkin. Siinä peräkontin avates tunsi jotenki "kotia tulleen " olon ku alko telttaa kasaamaan ja retkipatjaa pumppaamaan. Voih! Tairetaa tästä lähin pysyy leirinnöissä. Ei välttis oo sanomatta selvää et sisämajotus ois aina se paras vaihtis. Tääl jos missä sen on huomannu.
Illan kruunas ihana illallinen, grilli kasvikseneen ,halloumi juuston(tällä kertaa onnistuneen) ja aussi makkaran maut. On helppo köllähtää teltan uumeniin :)




meirä kamelikevari Bazza


















Päivä 9. 

Sunnuntaina pirettiin rehellinen ranta päivä Cable Beachillä. Loikoiltiin, uitiin, rentouduttiin. Siitä se kunnon kesäpäivä on tehty. Käytii kävelees majakalle, mut tääl se oli aika käppönne hetikka. Hienol paikal tosin. Broomessa on löydetty dinosauruksien jälkiä kivistä, jotka vieläkin on nähtävillä, mutta aniharvoin. Ne sijaitsee meren pohjassa 17m päässä rantaviivasta, ja tietyllä ajalla kun on laskuvesi, ne on näkyvissä. Valitettavasti meirän aikana ei ollut laskuvettä, joten sinne jäi näkeminen.

Illalla päätettii lähtee ulkoilma leffaan kattomaan Gatspy. Teatterina toimi australia- leffassakin tutuksi tullut Sun teatteri. Se on rakennettu vanhaan rakennukseen, joka on puoliksi ulkona(ilman kattoo ja takaseinää). Broomen lentokenttä on aika lähellä keskustasta, ja saatiin nauttia lentokoneista aika läheltä katseltaes leffaa. Just täydelliseen kohtaan osu lentsokone tulevan kun leffassa itse Gatspy (Leonardo Dicaprio) oli kaikille mysteeri kuka hän on. Just samaan aikaan lensi kone ,kun Leo kääntyi : Minä olen Gatspy. Sattumaa.

Tykkäsin leffasta mielettömästi, voin suositella. En tiiä oliko osana se leffateatterin vanha tunnelma, vai sitten onni siitä et sai ymmärretyksi oikeestaan koko leffan. Mut painaisin Tykkää nappia jos vaan ois semmone tässä.

Meirän eressä istu pariskunta, jokka oli samalla leirinnällä yötä. He kysyivät, oltaisko jaettu taksi kotiin, mut oltiin autolla > oltii niitte taksi. Ei huomattu kysyy nimiäkää, ku höpötettii Sarin kaa molemmat suut vaahdoissa niille meirä reissu/elämän kertomuksia. Mukava pariskunta Englannista, ainaki ne nauro meirä jutuille..en tiiä uskaltautuuko enää tulevaisuudes mennä suomalaisetn kyytii uurestaa.

Lepposa päivä, jota me molemmat tarvittii.















Päivä 10.

 Hyppäys auton kyytii. Matkana Broomesta Exmouthii. Tosin tierettii jo et tullaa puolittaa reissu kahtee päivää. Matkaa oli sen verta paljo. Ajeltii tällä kertaa 80mile beachille asti. Sinne tosin pääsöö vaan yhestä tiestä, josta löytyy rantaviivaa 6h ajalle. Rannalle menevä tie oli hiekkatie, hieman moukkuista. Nähtii ihkaoikeet karjapaimenetkin ylittävän tietä karjansa kaa. Sariha oli oikee onessaa näkymästä :).
Ranta oli KAUNIS! Otettii piknik & auringonotto vermeet mukaan, hengähdettii pitkästä ajosta takana ja viel edessä tulevasta. Uimassa ei käyty, koska ranta on suunnattu kalastajille. Joita siel näky silminkantamattomiin. Minäki innostuin keräilee muutamia simpukoita, koska niitä täälä riittää.

Matka jatku, ei muu auttanu. Oltii Port HEadlandissä, kun tuli taas kentät puhelimiin. Mulla oli tarkotus soittaa Priamin kaverin kaverille Leithille, joka asuu Exmouthissa ja on töissä turisti oppaana. Samoin soitto tytöille, Veera ja Viivi, jokka oli tulossa rantapuolta ylöspäi vastakkaista reittiä mitä me.
Eka soitto Leithille. Onnistu. Lupas hoitaa mahdollisemma halvalla meille reissun, joka maksaa 380d mennä uimaan valas haitten kaa (whale Shark). Oikeen oli mukavan olonen kaveri. Olin kuulemma nähnykki sen 1,5v sitte ku oltii Margaret riveril sen syntärijuhlilla. Mut eipä tietenkää mulla ollu hajuakaa miltä koko mies näytti. No sittepähä nähää tääl ollessa :)

Toine puhelu : Tytöt. Niinku tilausksesta, molemmat oli tulossa Port Headlandiin tankkaamaan. Jäätii bensa-asemalle istumaan, molemmat kertoili tarinoita matkastaan, paikkoja ja vinkkejä toisille mihin kannattaa mennä ja syötii kokonaista kanaa. Muutama tunti siinä vierähti helposti höpötelle. Molemmat oltii vaan ohikulkumatkalla, jatkettii yöksi ilmasille lepopaikoille. Nyt oliki aika sanoo Byebyet tytöille, sekä NÄHÄÄ SUOMESSA !!-hietot perään <3

Ajettii sarin kaa viel pari tuntia pysähdyksen jälkeen. Kello alko olla jo 11illalla, myöhäsin mitä ollaa oltu hereillä tääl ollessa :D. Pysäkkipaikkana toimi virallisen epävirallinen lepäämispaikka joen varressa, mihin oli muitakin karavaanareita pysähtynyt. Tyttöjen vinkistä otettii varteen. Autossa nukuttiin yö.

Kehiteltii takpenkille pyykkinaru turvavöistä, ku pestii erellis iltana pyykkejä ja oli hiema kosteita viel.

















Päivä 11.

Herättii sateen ropinaa auton ikkunaa vasten klo7. Ekaa kertaa meirän loman aikana tuli sadetta.  Nopeesti aamu pisut ja matka jatku kohti Exmouthia. Matkaa oli eressä toiset 6-7h. Aamu 10 sinniteltii, kunnes jäätii aamupalalle yhe huoltsikan pihalle omien eväitte kaa.

Meillei sinänsä ollu kiirettä reissussa, ja sen huomas. Ei otettu turhan vakavasti, koska ties et loppuviikon saa vaa relata. Ei tartte tehä pitkiä ajoja ollekaa, eikä toiveen mukaan siirtää majapaikkaakaa. Pysähdyttii melki kokoaja jonkin liikennemerkin tai muun vastaavan öhkimönkijän etee ottamaa kuvaa :)

Mikäs siinä ajaes.

Määrän päähän päästii kahen aikaa päivästä. Ajoin koko matkan aamu 7 lähtien. Ajaes ei tuntunu väsymystä, mutta hetku hyppäs lopulta autosta pois, iski kiukku ja väsy.
Ajettii suoraa Visitor centterille, ja käytii siel suihkussa 5d maksua vastaan. Olin taas sen verra kakkane, et otin kunno pitkän suihkun. Oon huomannu et Ausseis ollessa oon oppinu viihtymään suihkus.

Tultiin taas siestan aikaan, eli mikää ruokapaikka ei ollu auki. Löydettii mukavan oloinen kahvila. Selitin niille etten oo kahtee viikkoon saanu kunnon kahvia (ei mitään napista painamalla-cappucinoo) ,kun päätty Mannas työt.

Ottivat varmaa kuuleviin korviinsa, koska oli ihanan pehmee maku :) . Tulivat viel kysymään, onnistuivatko. Jep.

Tarvittii hiema lepoaikaa ajon jälkeen, ja mentii kattoo yks ranta, jossa oli laituri. Ei tosin päästy laituril asti ajamaa, eikä jaksanu kävely extremeä harrastaa. Otettii helpompi vaihtoehto esiin ja ajettii vieres olevalle kukkulalle,misson majakka ja jäätiin sinne istumaan auringonlaskuun saakka. Pilvet oli vallanneet taivaan, joten auringon laskua ei paljoa näkynyt. :(

Leith soitteli turistikiertueesta, ja oli saanut meille hieman alennettuun hintaan reissun. 380dollarista 300d. Päästään siis uimaan haivalaitten kaa. Great!

Soitettii myös leirintä-alueelle ,mistä sais yöpaikan, ja onnistu ihan keskustasta. Leirintäalueena toimi Aspen caravan Park. Oli kyl paras vaihtis tähän mennes. Eka yö meillä oli sähköpaikal, koska ei ollu muita vapaana, mut loput yöt oli normi telttapaikka. Aikomuksena oli olla ti-la. Keittiötilat oli niinku oikeessa talossa, löyty uunta,hellaa,veen keitintä, leivänpaahdinta kaikkee mahista :).
Mentii viereisee IGA-kauppaan ostoksille, päätettii hemmotel itteemme ja alottaa varsinainen lomakausi, ostettii pihvit :)-

Leirintää tultaes ja kokkailees, siel oli yks turistiporukka syömässä. Siellä syoressämme omia pihvejä, ne tuli tarjoomaa ylijäämiä pihvejä niiltä. Muuten kuulemma menöö roskii. No nyt oli pihvejä vaikka koko loppuvkolle .

Tutustuttii saksalaiseen Andreakseen ,joka teköö luontodokumentteja kaikkialla maailmassa. Exmouthis ollessa, se teköö dokumenttia Whale Sharkeista, ja on ollut tuhanseilla turisti kiertueilla kuvailees jo niitä. Oli tulossa meiränki tulevalle kiertueelle.

Kertoi että meirän valitsema yhtiö on paras valinta. Siel työntekijät on kannustavia, muttei liian yliampuvia. Se oli jotenki huvittava ku se kerto et yhes turistikierutuees niil oli satanu kaatamalla vettä, eikä ollu kunnolla pystyny ees kuvaamaa. Kyseinen turistiohjaaja oli kuitenki kokoaja kertonu tyypillisellä aussi tyylillä ,kuinka mahtavaa ja ihanaa siel on. Andreas siihe sit kuittas et meillä saksas sitä ois kuvattu SHIT !! (paskaa) ettei oo kovin mahtavaa jos sataa vettä, se on perseestä! Sanottii täysin ymmärtävän sen pointin.







 Päivä 12.

Aamu alko aamukahveilla samassa löytämässemme kahvilassa. Käytii myös maksaa tuleva turistireissu tourin toimistolla,siel oli kiva pikku koira chiu chauha, joka vartioi ovella nii tärkeen näkösenä. Sillä oli hieno talvitakkiki selässä.Julle.

Tarkotuksena oli lähtee snorklaamaan Turqousue Baylle. Vuokrattii Visitor centeristä snorklaus välineet 10d /24h. Saavuttuamme rannalle, näky oli valloittava. Meri vesi oli turkoosia, ja hiekka oli valkosta. Ei siis ihme rannan nimelle.

Veteen mentyä olin aika onneton vermeitten kaa. Ehkä pari min pääsin hyvin menee enne ku maski täytty vedellä. Silmiä kirvelsi ja olin vaan nii onnetton :DD. Toisaalta hyvä et menin harjootteleen enne turisti reissul menoa, et on ees hiema varmempi. Muutenki tuntuu ettei vesilajit tai ainakaa veen alla tapahtumat lajit oo mulle tarkotettu. Sekä toine hyvä harjotus oli niitten kalojen näkyyn. Ensimmäinsen "isomman" kalan ku näki, alko jännittää. Ja huome ois luvassa uimista 12m kalan kaa. Meitä huvitti meirä jännitys!

Käytii muutamaa otteesee snorklaas, sekä maattii vaa rannalla. Kyllä kävi. Tuntu varsinaisen LOMALTA :).

Takasi päi tultaes vietii snorklelit jo takas visitor centerii, koska huome meil oli aikane lähtö. Mentii uurestaa majakan huipulle kattoo auringonlasku ,koska koko pvä oli ollu pilvetön. No oliha se hieno, muttei nyt mikää WAU!! koska aika normi värit vaa pysy taivaalla kokoaja. Broomes nähtii oikeesti tosi mahtava lasku.

Takasi leirintää tulles, nähtii taas Andreas. Sen seurue oli siel syömässä kans. Jäätii niitte kaa istumaa. Andrean poika ; Eric, oli saanu muutaman kalan kalastamalla, ja ne tarjos meille kalaa. Oltii tosin syöty justii, nii sovittii et huome ,ku niillo vika ilta tääl, et piretää yhteis illallinnen kalalla. Muita ihmisä oli norjalainen Lillian, ruotsalainen Kristoffer, saksalainen Jen. Oli siis skandinaavinen ylivoima :).
Itelläni oli aika väsyny olo kyseisestä snorklipäivästä, ja mun silmät oli iha punasena meriveestä. Koska niit oikeesti kirveli koko pvän siel polskies. Jopa Andreas sano etten näytä iha terveeltä :D. Ite lähin siit nukkuu 8 jälkeen, väsyn ja tiedon et ens aamuna tullaa herää varhain kiertueelle. Muut jäi viel juttelee sinne.




















merivesi silmä




Päivä 13.

Whale Shark kiertue alkas 7.20 am. Pikkubussi tuli noukkii meirät leirintäalueen edestä. Oli nuoria tyttöjä vetäjinä, mukavan olosia. Matkalla lautalle, he kertoilivat infoo kyseisestä uimakaverikalasta. Puolen tunnin päästä oltii laiturin pääs, josta hypättii pienee veneesee, jolla päästii baatille. Ei ollu mitn hajuu, kuka on kyseinen Leith, joka oli avittanu meitä tourille tulossa. Sarin kaa yritettii arvuutella, kuka vois näyttää sen kaltaselta. Lopulta mulla välähti, et tuo taitaa näyttää hiema tutulta. Löyty oikee ukkeli. Sanottii käsipäivää ja kiitettii kovasti avusta ja tällei.

Matka alko. Lähettii kohti merta.

Ekana oli snorklausta about puolisen tuntia. Saatiin märkäpuvut,maskit, räpylät ja snorkkelit.  Sen perusteella ne katteli meirän uimataitoja ym. mimmoset ryhmät kehittyy lopulta kalan kaa uimisee. Ite opettelin käyttää snorklaus välineitä viel. En tiiä miten en osannu/uskaltanu sukellella kunnolla veen alla. Eli olin vaan pintavedes uimas. No näkyyhä niinki hyvin kaloja ja koralleja.

Mun mieleen oli iha pienen pienet sähkönsiniset kalaset.

Sit alkoki tulee ison kalan vuoro. HUI !! Mentii aika montaki kertaa veteen, ja joka kerta näky valas. Välillä se oli iha siinä metrin pääs ,ku käänsin pääni veneestä hyppäämisen jälkee. Ei se pelottava ollu, vaikka ammottava suu sillä oliki auki. Enite mua ahisti siinä toiset uimarit. Koska jos jäit vähäki jälkeen, kaikkien kuplat vaan tuli silmille, ekkä nähny mitn muuta. Sekä kait oon hieman merisairaudellekin altis. Tai en tiiä mikä paniikkihäiriö välil meinas iskee, mut tuntu et oksettaa ja heikottaa samal aikaa ku oli vedes. Senkää takia en uskaltanu sukeltaa kunnolla veden alle, koska en ollu varma itestä iskeekö kunno paniikki päälle.

Pysyin siis takaa-alalla, mikä ei välttis lopulta ollu paras vaihtis. Tunnin verra uiskenneltii yhteensä kalan kaa. Meillä oli oma kuvaaja mukana, Leith. Se sano aluksella et pyytäkää ottamaa kuvia jne. Mielellään ottaa. Mulla ois ollu oiva tilaisuus mut pelko iski päälle. Mun edellä meni muutama mies ottaneen kuvia kalan kaa joka oli iha siinä vieres taas. Vaihdettii katseita Leithin kaa, mutten saanu sanaa suustani ja se lähti pois. Mietin siinä, et pitäis sukeltaa veen alle (jota en millää uskaltanu tehä) ,et saa hyvän kuvan ..joten jäin rannalle ruikuttaa. Tierän, vaikka oon tehny lupauksen itelleni, et teen kaiken mitä jään lopulta katumaa tekemättömyydestä. Mut silti jänistin. Leith lähti siitä vetäen Sarin mukaansa, ja nyt on sarista ja kalasta kunno kuvat. Miksi en tee nii ku pitäis .

Muutamaa otteesee meinasin jäärä pois sukelluskohista laivaa, koska heikotti. Mut mietin etten jää. Menen uimaa kaikki maholliset kerrat. Kyl niitä paljon tuliki. Enemmä tai vähemmä nauttineena.
Kalan jälkee, meillä oli lounasta ja päälle tunnin tauko vedestä. Sen jälkee halukkailla oli vielä mahdollisuus mennä snorklaa. Mentii sarin kaa, ja voi että !! Nyt menin ku kala vedessä. E i ollu pakokauhua enää !! ja tuosta vaan sukeltelinki siel. Sit tuli näkyvii mun lemppari pienen sähkösiniset kalat ja olin onnessani niitä siel kuvates lähituntumasta.

Paluu baatilta pikku veneelle, veneeltä bussille. Bussilla kotiin leirintää. Päivä oli ollu sen verra tapahtuma rikas et meillä oli päikkäreiden aika.

Illalla olikin kala illallinen luvassa. Eric kokkas kalan, muut toi kasviksia tmv. Oli maittavaa :P. Andreaksel oli sen verra tekemistä pakkaamisen kaa et hän ei kerennyt illalliselle. Se kyl tuli sit jälkeenpäi, ja juteltii loppuu asti keittiöl, jollo siivooja tuli taas meitä ajamaa pois klo 10. Mentii jatkamaa jutteluu porukal Andreaksen ja Ericin hostellin etee. Ne kerto omista seikkailureissusta Alaskassa, ja kuinka on saanut tuotua kuolleen jääkarhun pään alaskasta saksaan saakka lentäen.
Uskomattomia tarinoita, joita ois voinu kuunnella loputtomii. Uni kuitenki vei taas Heinistä voiton. Ei muutaku teltan syövereihin.

Päivä oli erikoisen hieno. Lopulta pääsin siihen pisteeseen mihin pyrin> sukeltamaa snorklivälineitten kaa veden alla. Harmi etten ollu viel nii kokenu valas aikaan, mutta hienot muistot siitäki kalakaverista jäi kuitenki.

Edellee ne pikkuset oli mun lempparit <3
















Päivä 14.

Perjantaina otettii rennosti.

Pyydettii Lilliania meirän mukaa rannalle, koska hänellä ei ollut kummempia suunnitelmia. Oltii menossa Oyster Baylle, johon piti mennä tiettyä kellon aikaa ennemmi, ettei vesi oo liia matalalla snorklates. Lillianilla kesti hieman, käytii myös kaupas ennemmi ostaa vihanneksia sille. Lopulta ku päästii rannalle.

Vesi alko olee aikamoisen alhaalla. Ranta oli kivikkoinen eikä ollu ns. kunnon rantaviivaa ollekaa. Kivet oli teräviä, mis piti varoo ettei astu pikkurapujen päälle. Päästii snorklauksen makuu, vesi alko olee sen verra matalalla et ei siitä oikee pystyny nauttii. Ei pystyny ees polskimaa jaloilla, et ainoostaa käsien avulla mentii eteepäi. Ei kovin kauaa viittiny mennä. Koska kokoaja tuntu et ois vaa potkinu niit koralleja.

Loppu aika maattii vaa rannalla.
Aika väsynyttä porukkaa oli. Rannan jälkee mentii Sarin kaa jatkaa päikkäreitä telttaan. Nukuttii tunti, pari siel.

Äitilläni oli synttärit, joten soitin pikapuhelun, koska ostamani "suomeen soittoliittymä" ei suostunu toimimaan siel. Toivottelin hyvät synttärit ja vaihdettiin kuulumiset. <3

Lähettii ulos syömää Sarin kaa. Mentii kiinalaisravintolaa. Ruoka oli maittavaa, mutta palvelu oli hieman tylyähköä. Tarjoilijanaisen liikkeitä ei ihan aina meinannu ymmärtää.

Mentii aika ajois Spothot -ravintola/baariin, josta Leith sano et pe on hyvät bileet. Istuttii kahteepekkaa pöydässä . Meidän  seuraa sattu italialaissyntyinen Pauloo, joka oli itekseen lomalla. Hänkin oli kuullu, et perjantaisin kyseisessä paikassa on kova meno. Ei iha viel näyttäny siltä, mut tosiaan oltii aika ajois paikalla. Mies oli mukavan olonen. Höpöteltii kaikenlaista. Lopulta alko tulee porukkaa. Baari alko täyttyy väellä, jopa tanssilattiallaki alko olee jo porukkaa.

Lähettii tanssii kanssa. Pauloo kerto tanssivansa Swing tanssia, ja minähä innostuin. Oon niin kauan jo halunnu oppia kyseistä tanssilajia. Kyl se mua yritti siel hiema opettaaki, mut olin aika kehno. Sari otti lattian haltuun sen kanssa, ja osas mennä lillihoppia. NÄytti mukavalta :)

Ilta tosiaan oli exmouthissa aika lyhyt. Nimittäi baari oli täynnä porukkaa, uskoisin koko Exmouth oli siellä, ja ne sulki ovensa keskiyöllä!! Jännää.
Sari löysi toisen norjalais kamun Nilsin samasta leirinnästä, ja lupasi et annetaa kyyti kotiin. Lähettii kotiin päi, minä, Pauloo, Sari ja Nils. Hetken epäröiden, mihin päi mennää, koska pojat halus päästä viel kiskan kautta, poliisiauto lähti mun perään. Just enne kotiporttia, ne laitto valot päälle, ja pyysi mua pysähtyy. En iha heti tajunnu mikä on meininki ja jatkoin matkaa, mut ne vaa seuras mua. Tajusin pysähtyä.

Ne tuli siihe kyselee ajokorttia ja puhallattaa. En tiiä mikä sekavuus olo mulle siinäki tuli, koska niitten pyytäes puhaltamaa, otin pillin suuhun ja imin sitä kaikin voimin ja pidin ilmat sisälläni. !!! :DD ja enkä päästäny mitn ilmaa pihalle. Muutamaan otteeseen toistin saman, ku poliisimies yritti aina sanoo et puhalla siihe putkee. Vihdoin ja viimein ku tajusin, et ainii näihhä päi se meniki, hieman nauratti (hävetti). Poliiseilla tais olla hiema ihmeteltävää, koska silti täydet nollat puhalsin.

Pauloo kysy etupenkil istues, oliko tää sun eka kerta elämässäs. Ois vaan pitäny sanoo valkone valhe, et kyllä. Mut joo se siitä, menin jotenki lukkoo, enkä tienny mitä pitää tehä.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti