Meirän oli aika sanoo hyvästit Exmouthille. Toisinaa alko jo tuntuuki, et on aika jatkaa matkaa. Kaikki mukavat ihmisetki oli jatkanu matkaansa eilen, jote oli meiränki. Käytii tekees viel kaikki pakolliset toimet ,ostaa whale shark dvd meirän matkasta, vikat postikortit, vikat kahvit hyvässä kahvilassa :) .
Matka alko.
Sinänsä ei ollu kiire, koska matkaa oli täl kertaa vaan 155km alaspäin, Coral Bayhin. Siel oli tarkotus olla la-su ja sit jatkaa Monkey Miaan alaspäin. Sari soitti Kalbarrii johon oli tarkotus olla ke-to , et oisko niil kiipeilyreissua tarjota. Ylläriylläri , kute kaikkien turistikierrosten mukaan, ei oo oikee aikataulut onnannu. Eli eipä ollu. Maanantaille oli vapaata, jos sinne ilmottautuu joku muukin ku me. Lupas ilmotella heti kun on selvillä.
Coral Baysta oltiin katottu muutamaa kortin kuvaa "tää on kivan näköne, tuonne" . Yksi kohde oli Bateman ranta. Ite Coral Bay on aikalailla pieni. Turistikohde, ja rantaa. Kävin kysyys infosta tietä Batemanille, koska meillä oli kaks epämäärästä karttaa, eikä kumpikaa oikee tuntunu näyttävän oikeeta suuntaa.
Kerroin asiani, ja naine oli hiema hämillää miks halutaa sinne mennä, kerta siel ei kuulemma oo mitn :D. Naurahti, ku kuuli et nähtii kortista kuvan. Siksi siel ei ollu mitn, koska oli vaa pelkkä kalastajien ranta ,eikä koralleja mis snorklata. Sarilla oli iho hellänä erellisistä päivistä ihottuman takia, ja mulla oli mieles et voisin iha hyvin pitää vapaa pvän koralleista. Ei siis haitannu.
Löyty oikee tie, ja päästiin rannalle.
Ranta oli hienon pitkä valkosta hiekkarantaa, pitkälti. Hiljanen ranta. Oltii ainoot. Nautittii. Mutta tosin IHAN erilainen mitä kortista oltii saatu kuva. Nimittäi kortin mukaan ranta oli kuun sirpin muotoinen ja näytti pieneltä. Todellisuus pitkääki pitempi suora ranta.
Enivei. Ranta ku ranta.
Ruvettii miettii tulevia suunnitelmia: Monkey Mias delfiinien ruokinta joka on aamusta 8aikaa. Mahdollisesti maanantaille tuleva kiipeilyreissu Kalbarrissa. Viimeset 5pvää jo ollu lomalla ajamisesta. Ei siis haitannu kumpaakaa vaikka oltais matkaa jatkettu. Ja nii tehtii.
Ajaminen alko aikalailla auringon laskun aikaan, eli kaikkei pahimpaa maholliseen, mitä tuloo kenguruihin/lehmii/lampaisiin tulemiseen tielle. Meillä oli muutama paikka merkattuna kartalle, jos on aikaa ,käyrään kattoos. Ekana oli Carnarvon niminen paikka 250km pääs Coralista. Siel oli One Milein niminen laituri. Busseltonissa on jo tottunu pitkääkin pitempään laituriin, jote samanmoinen oli mielessä.
Carnarvoniin ja laiturille päästyä oli sen verra pimeetä, ettei nähny eteensä kävellä. Tai ois nähny, jos oisin uskaltanu. Oli sen verra vanhan olonen silta, vaikkakin siin meni junanrata niinku Busseltonissaki. Mut en luottanu siihen nii paljoo pilkko pimeässä, et nopeesti oltii takas jatkaa ajamista.
Tiellä oli mahottamasti eläimiä liikkellä. Sari oli vuorossa ajamassa, hyvin osas väistellä. Välillä tuntu jos on liikaa ollu eläimiä tiellä, et tuloo nähtyä kaikki pusikot ja suuret jarrutusjäljetki tiessä elukoina.
Tarkotus oli ajaa mahd. lähelle Monkey Miaa. Klo 23 lopetettii ajo ja jäätii yöksi autoon ilmaselle levähdyspaikalle. Aamulla oli aika jatkaa matkaa 6pintaan ,koska Monkeyn oli viel 200km matkaa.
Päivä 16.
Veera ja Viivi oli kertonu meille, et 7.45am alkaa delfiinien ruokinta, joka toistuu kolme kertaa klo 12 saakka. Tosin riippuu siitä' tulooko delfiinejä syömää, koska ne on villidelfiinejä. Saavuttiin 8.15 paikkeille, luonnonpuisto parkkimaksussa ollut naine kerto, et ihmisiä on jo orottamassa rannalla, muttei delfiinejä ole vielä tullut. Ette ole missannut viel mitn. Huoh!
Saksalainen Jen, johon tutustuttiin Exmouthis olles, on ollut töissä siellä, ja osas kertoo et pistäkää jotain värikästä päälle, nii erotutte joukosta. Älkääkä olko liian yli-innokkaita ja huiskiko käsiä et minäminäminä-tyylillä. Sillo ne ei ota.
Otettii neuvoista vaarit, ja mentii värikkäinä rannalle, pinkkiä ja tumman punasta. Hetki jouduttii orottaa kunnes ekat delfut tuli näkyvii. Nimenä oli Nikki, ja sen 7kk poikanen oli mukana. Tosiaan delfiinit on villejä, jotka normisti elää meressä. Mut on jo muutama vuosikymmen tullut rantaa. Heidän täytyy kuitenki iteki löytää ruokaa, ettei pelkästää sillä ruokinnalla elä.
Tämä Nikki delfiini on kuulu ,joka tuloo normisti aina. Hän osas kyllä näyttäytyä kameralle, ja keikistellä siinä. Ties kuulemma et suuta aukkomalla saa taputuksia. Hyvin oli tieretty. :)
Ekalla ruokakierroksella Sari pääsi antaa kalan delfiinin suuhun. Ääää mäki haluuuun ! ! mut näytti siltä et tältä erää oli ruokinta ohi. Mentii laittaa lisää vaatetta päälle , koska oli aika hirmusen kylmä. Huomas selvästi ,et ollaa lähestymässä talvista Perthiä.
Takas tultua, sinne oliki tullu lisää delfiinejä. Nyt oli jo viisi kappaletta. Menin uurestaa riviin oottelee, jospa minäkin saisin. Sari tuli vieree punasella mekollaan , ja taas ne valitti sarin. Eikös se nii mee ,et ystävä hädässä tunnetaan ;). Ja sari anto mulle sen kalavuoron, joten nii sain minäki antaa kalasen. Julleene vastaanottaja. <3
Delfujen jälkee pirettii aamupala rannalla, kaikkee mitä autosta löyty. Tää loma on ollu aika tonnikalapurkki täytteinen sekä nachoja tullu syötyä enemmä ku laki sallis. Tierän ,ettei nachot paljoo eroa sipseistä ym hyvästä näin herkkulakkoilijana, mut kylhä munki jotain nyt pitää syörä :P.
Käytii ettiis vielä Jeniä, joka tuli takas sinne töihin. Ei löytyny, eikä itse johtaja ollu innokas kertomaa, mistä hänet vois löytää. MM on aika pieni paikka, joten aika pian paikka oli nähty.
Lähettii ajamaa takas päi muutaman pysähdyksen kautta. Käytii kattoo Eagle Bluff, jossa oli kallion kiellekkeitä, Shell Beach ja Hamelin Bay.
Shell Beach oli kyl nätti ranta. Rantahiekan paikalla oli vaan simpukankuoria . Eli iha kunnolla oli. Jos ois siel halunnu tehä hiekkalinnoja, ois tullu simpukkalinnoja.
Hamelin Bay näytti taas postikortissa paljo paremmalta ku mitä luonnossa. Siel kuitenki pirettii lounas tauko (tonnikalaaa ja tonnikalaa) ja jatkettii matkaa kohti Kalbarria.
Ei oltu vielkää saatu selvää onko meillä tuleva kiipeily tour vai ei.
Kalbarriin saavuttua, alko olla pimeetä jo . Kylä näytti aika aavemaiselta. Missää ei liikkunu mitään ja oli hiema sateinen ilmaki. Nälkä kalvo. Pizzalle. Alko ollaki sen jälkee jo nukkumaan meno aika (7pm) ja lähettii ettii sopivaa parkkipaikaa autolle ja yöunille.
Sinne tultaes huomattii et siel oli osa teistä kiinni tietyön takia. Pahoin alettii pelkää et taitaa olla JUST NE TIET mitä oltais enite tarvittu.
Infon seinästä tarkistamalla, no oliha ne tietty ! Sekä kiipeilytouri akalta tuli viesti, etteivät ollu saaneet ketään muita osallistujioita. Ei siis oltu pääsemäs mihkää tääl, ei natural Windowille, eikä kanjoneihin.. ei kiipeilee.. ei mihkää !! ÄRSY!
Parasta oli mennä vaa nukkumaa. Ajettii yhelle hiljaselle rannalle auto, vaikka ei leirintää- kyltti oliki vieressä. Tääl oli täys kuu just toi su-ma yö ,mut oli nii myrskysän olonen sää, ja taivas oli täynnä pilviä ettei koko kuusta ollu tietoakaa. Tosin oli sen verra valosempaa, et näky kui hurjat aallot hakkas valko vaahtoineen rantakivikkoon.
Päivä 17.
Herättii kasin pintaan hyvin nukutun yön jälkee. Sinne oli tullu joku mies autollansa aamukahville. Sen jälkee tuli joku työmies(näytti roskakuskilta) . Rangereita ei tainnu kumpikaa olla, eli huoh. Oltii katottu turistilehestä, et pelikaanien ruokinta olis 8.45 päivittäin. Päätettii mennä sinne eka, jonka jälkee turistiinfoo kysyy et mitä me pystytään tääl tekee.
Yksi pelikaani löyty, ja kattojia ympärillä. Mutta ruokkijaa ei missää. Ihmisiä alko kerääntyä kaanin ympärille istumaa, ja pelikaani iteki oli hieman ihmeissään, missäs ruoka. Ei näkyny puoleen tuntii ketää tulevan, nii alko lähtee ihmisiä pois, pia lähti pelikaaniki, nii lähettii meki.
Infossa ei ollu mitn kunno kierrosta tarjolla. Kalbarri ei nyt vaan ollut meirän paikka!
Mentii kävelee muutama joki-kanjoni ,joihi sentäs päästii. Sekä toinen oli näköpaikalla vaan varustettu. Hiema pettyneitä, ku ei päästy kunnol enää patikoimaa. Käytii kävelees Clifftien yläpuolel ,joista nähtii muutama valaski kaukana pyrstöineen. Sekä muutama kenguru tuli kattelee meitä kans.
Oli aika päästä taas suihkuu, ja käytii maksullises leirintäalueen suihkussa. Ruokaa paikallisessa kiskassa naamarii, sekä virtaa puhelimiin ja kirjottelua kortteihin/koneelle. Heitin huulena, et kui ois ihana päästä takkatulen lämpöö istumaan ja kirjottelee. Sisälle pubii tultua, siel oli takka :D. Tosin sen lähelle ei päästy.
Yöksi mentii samalle hyväksi havaittuu rannalle yöksi. Yö oli taattu.
Päivä 18.
Kunnes aamulla herättii siihe et rangeri valotti taskulampulla meirä höyrystyneesee ikkunaa klo 6am. " Ootteko huomannu EI leirintää kylttiä tuossa" . "Muutt tultii myöhäs..ja ne ilmaset parkit on kii työteitten vuoksi.". "olitta tääl viime yönki". Säästyttii kuitenki sakoilta. Ei muutaku lähettii samalta istumalta jatkaa matkaa. Ei tullu lähetettyä korttia äitillekää, no toisaalta ei siihe oisi paljoo ollu kertomistakaa ,Kalbarri ei ollut meirän kaveri, ei sitten yhtään.
Jatkettii matkaa rantaviival olevaa tietä. Käytii katsastaa Pink Lake (vaaleanpunainen järvi) ,joka oli pienes kyläs Kalbarrin jälkee. Oltii sen verra ajois enne 7aamusta, ettei vaaleanpunasesta väristä ollu tietookaa. Turistiopas osas kertoo, väri tulee esille keskipvällä ja auringon laskussa. Emme jääneet oottamaa.
Matka jatku kohti Geradltonia. Se oli ns. " jos ei oo muutakaa tekemistä" -olevalla listalla, ja se tilanneha meil tosiaan oli. Pvä oli tiistai aamu, 4h ajomatka enää PErthii, auto oli varattuna pe asti. Meillei muuta ollukaa ku aikaa.
Käytii infossa kysyys mikkä on parin tunnin ajalle nähtävyydet ja hyvä kahvila. Muutama kirppari kierrettii, sota memorial, ja kahvila. En oisi uskonu, mut Geraldtonista jäi hyvä maku suuhun. :)
Matka jatku ja nähtii tien pientareilla olevia makaavia puita. Sen verra kova tuuli osas olla kylässä, että autoki iha heilu tuulesta ajaes. Sen vuoksi myös kyseiset puut on kaatuneet ja on kasvanu makaalteen.
Seuraava kohde oli Jurien Bay. Kohteena merileijonien mahdollinen näkeminen. Tourit oli tietty kaikki menneet, seuraavaa odotellessa torstaille. Otettii lounastuako siel, ja jatkettii matkaa Cervanteksee.
Aina uskollinen Pinnacles aavikko oli kyseessä. Se ei petä koskaa. Itelleni oli kolmas kerta, sain olla Sarin oppaana. Sari oli nähny kuvan Jurien Bays et ois kengurun muotoinen kivi aavikolla. Yritettii löytää miljoonien joukosta, ei löytyny. kysyttii infosta, eivät ollu tietosia.
Aika Pinnacleseilla oli helpotus meille. Kaikki pieleen menneet vaihtoehdot unohtu, ku katottii kivimöhkäleitä toinen toisen perässä auringon paistaessa. Käytii tsekkaas myös lähellä oleva Hangover Bay, jossa käveltii rantaviivaa auringon laskiessa. Kengujaki näky muutama kappale.
Matka jatku taasen kohti Lancelienia. Oli halu päästä huomen aamusta lautailee hiekkadyyneille.
Saavuttaemme Lanceliniin, oli tietty taas jo pimee, eikä ristinsielua näkynyt liikeentees. Tsekattiin tuleva yöpaikka, ojan penkka. Koko kylä oli sommiteltu ei leirintää-kylteittä. Yhen rannan nurkkapaikalle lopulta uskallattuiduttii jäärä. Kello oli 8illalla, uniaika vuorossa. Sari nukkui aina ajurin puolella, koska hänellä on lyhyemmät koivet, eikä sitä haitannu polkimet &ratti ollekaa olemistaan.
Klo10 aikaa herättii auton valoihin, jokka meni meirän takaa ,meitä näkemättä. Molemmat hypähti ylös, sari käynnisti samantie auton ja alko ajaa makuupussi jaloissa :DD. josso hätä, sillo mennää. Hetken ajettua asuinalueita sil silmää, mihi vois jättää auton. Tultii pääpuistolle. Siel näky yks retkeilyauton näköne parkissa. Täysin näkyvillä kaikille. Ei kuitenkaa uskallettu tehä samaa ja parkkeerattii automme kyseisen puiston leipomon nurkalle varjoisaa paikkaa. Tulevasta yöstä ei oikee meinannu tulla mitn. Jokasee sähsähdyksee tuli herättyä ja liikkuvaa valoon.
Päivä 19.
Aamu alko nurkalla olevasta leipomon sämpylästä. Tänä yönä ei tullu rangerii. Siitä kohti hiekkalauta vuokraamoo. Vuokra oli 10d/2h per lauta. Mentii kohti dyynejä. Ne oli lähellä kylää. Näytti lupaavan kokoselta dyynit. Huipulle kiivettyä, laudalle hypättyä. Eipä liikuttu sitte mihkää. Vaikka kui anto kropal antaa vauhtia. Vaikka pistettii pelkkä lautaki liukumaa iteksee, ei menny siltikää. Yöllä oli ollu pieni sadekuuro, sen verra haitallinen kumminki et hiekka oli kosteeta. Siihe jäi laskemiset ja ne yrittämiset. Ens kesänä tuun kyl tänne .Eikä oo ees pitkä matka Perthistä.
Palautettii laudat puolen h kuluttua vuokrasta, ja sanottii ettei päästy mihkää. Antoivat rahat takasi. Matka jatku kohti Yanchenupin rantaa. Pari kk sitte ku tehtii saana,maria,jerry,priam matka cervanteksee, käytii rannal, josta jäi mukava olo. Ilma oli aurinkoinen, mut tuulinen rannalle asti mentäes. Juotii aamukaakaot kahvilas, luettii juorut ja kohti Perthiä.
Kotona oltii 1pm. Matkaa 18pvää takana ,6400km yhteensä- Muistona hienoja paikkoja,ihmisiä, turhautuneita turistikierros varauksia, PALJON nachoja, lämpöö, syvällisiä keskuteluita, rukouksia, elämän mietteitä ja oivalluksia, muutama cranky hetki, villi elämien elämää, autoilua. Kolmas kerta toden sanoi tässäkin : Sari on hyvä matka kaveri <3
**
Varasin meille turistireissun Fremantlen vankilaan. Aiheena oli kulkee taskulampun valossa yö aikaan. Oon sitä kauan miettiny et uskaltaisinko mennä sille , mut sari sai mut ylipuhuttua. Senkin takia halusin mennä, et ees jokin kiertoajelu onnistuis meillä, enne ku loma on täysin ohi. Sari lupas pitää mua kädestä kii ja kulkee vierellä, jos mua pelottaa liikaa.
Päätettii lähtee Freoon istumaa kahville ja kirjottelee loput kortit/kirjeet/blogit ym. Lähettii autoilee. Päästii 3km eteepäi South streetiä alaspäin, kunnes tultii risteykseen. Mun eressä meni iso työmaa auto, näytti viemäriautolta. Oli aika vilkas aika kello kolmen pintaan. Oltii tulos vikaa risteyksee mistä meirän oli aika kääntyä. Erellä oleva viemäriauto laitto vilkun vasempaa, jollo päättelin tietty et se kääntyy vasemmal, ja koska siin oli risteys tulossa,jossa oli kaks kaistaa. Aattelin sen menevän vasemmalle kaistalle.
Vilkku hällä oli kokoaja päällä vasemmalle, mut yhtäkkiä se alko peruuttaa!!! mun takana oli auto jono, vierel oli parkissa olevista autojono. Olin totaalisen jumissa. Alettii Sarin kaa huitoo et älä aja meirä päälle. Menin taaksepäi sen minkä pystyin. Näytti et auto näki meirät ,koska se pysähty hetkeksi ja suoristi ittensä. Mut ei sit vaa entistä enemmä peruutti. En tajunnu tööttiä käyttää, koska olin sen verra shokissa. Huurettii molemmat vaa täyttä kurkkua auton sisällä. Tierän, eihä se meitä mihkää kuullu. Se osu meihin ja kuulu ku vaa auton pelti alko kääntymään KRRRRRRRRTTTTTSSSSSSSSSSSSS .Vihdoin ja viimein auto pysähty ja huomas meirät. Mut liia myöhää. Auto oli mennyttä kalua. En saanu ees omaa oveeni auki.
Hieman tuntu ironiselta. 6400km takana ajoo ,kaikki pelannu hyvin vaik tuhat eläintä tien vierel. Kodon lähellä oleva risteys, ja tää tapahtuu. Eikös se nii oo et lähikadut onne vaarallisemmat. Ei muuta ku alko soittorumba poliiseille ja autovuokraamoon.
Poliisit ei vaivautunut paikalle, koska ei ollu ihmisille tapahtunu mitn. Meirään osunut kuski oli kyl ihana rauhallinen ja ymmärtäväinen.Myönsi olevansa sen vika, ja ihmeteltii miksei mun takana olevat autot tehny ollekaa tilaa mulle, vaikka näki mitä on tapahtumassa. Siinä meni tovi, ku saatii kaikki asiat kuntoo. Saatii kolariautotrukki hakemaa automme ja meirät. Meirä piti mennä lentokentälle automme kaa, ja täyttää vahinkolappu ilmotukset. Meihin törmänny mies tarjos meille jo taksirahaaki ku ei oltu varmoja mite päästää takasi.
Matka kohti lentokenttää alko. Kuskina meillä oli harvinaisen ÄRSYTTÄVÄ kuski. Se oli aussilainen ,mut italia verellä varustettuna, joka ei osannu oikeestikkaa olla hetkeäkään hiljaaaaaaa! Ja sen jutut oli sitä luokkaa et ois vaa pysyny hiljaa. Siinä se kertoili et naiset tietää ongelmia. Sillä oli neljä lasta ,jokanen erin kaa. EN yhtää ihmettele, mistäköhän seki johtuu. No okei, ei saa olla ilkee, mut oli vaa harvinaisen ärsyttävä. Tässä miehessä oli sama vika,minkä Sari huomioi ausseis. Ne puhuu kokoaja,ei kestä hiljaisuutta ja jos niillei oo mitn muuta puhuttavaa/asiaa, ne toistaa sitä samaa lausetta sen aikaa kun keksii uuden.
Nää on näitä kulttuuri eroja :D.
Päästii kentälle, täyteltii paperit ja saatii uus tuliterä PUHDAS auto matkaan. Samaa mallia, mutta harmaa väriltään. Mut ei se tuntunu meirä beibiltä, jonka kaa oltii jo talsittu koko matka. Mentii sielt The Blend kahvilaa, priam liittyi meirä seuraa- Ensi näkeminen reissun jälkee. Tukka oli pojalla kasvanu. Syötii yhessä, ja meillä oli aika lähtee taskulamppu kiertueelle Sarin kaa.
Kiertue kesti 1,5h. Sari kulki mun vieressä koko matkan ajan. Edellee :ystävä hädässä tunnetaan. Meirän vetejänä oli nainen, jokka loppujen lopuksi ilmotti olevansa ensikertalainen oppaana. Ehkä senkää takia ei ollu niiii pelottava kiertue, mitä ois luullu. Muutama kerra säikähdin ja huusin, ku ne tiputteli joitai "ruumiita" katolta, tai hyökkäs ovien takaa. Meirä porukassa oli paljo teini-ikäsiä, jote ehkä niittenki oleminen lieventi pelkoa. Olin siis hengissä jälkeenkin päi.
Pvä oli ollu pitkä , "tapahtumarikas" . KErranki sai mennä nukkumaa omaa sänkyy, pelkäämättä että rangeri tuloo valottaa taskulampulla. Hyvää yötä!
Päivä 20.
Torstaina vein Sarin Perthii, sillä ei oltu siellä vielä keretty kiertää ollekaa. Mentii eka Cottosloe- rannan kautta, joka on Perthin ns. pääranta. Käytii kävelees kaupungil, muutama nähtävyys, muutama shopping, tuliaisia.. Pvä oli hienon aurinkoinen.- Mentii syömää lounaat The Moon kahvilaan. Sariki tykkäs kahvilan miljööstä, joka on hieman retro/hippi vanhantyylinen. Kaikki kahvilapaikat mihin sen oon tääl vienny, on ollu hiema samantyylisiä. Sari siin mietti, et onko musta tulossa hippiä, ku alkaan tykkää samamoisista paikoista mistä se. Mietin sitä, ja ehkä siin mieles, et ne vaikuttaa kodikkailta. Toisaalta kyl aina mietin hlöö jonka kaa oon liikkeellä, ja sen tyyliä.
Lähettii ajelee kotia päi, pakolliset touhut siel ja loppuillaksi San Churroon suklaakahveille sekä unimusaa to illalle. Uniukko oli uus mulle, mut ei iha kauheesti lämmittäny, koska musa oli tuntematonta.
Päivä 21.
Oli aika lähtee jumpalle!! pari vkoo ollu tekemättä mitn ja sen kyl huomas. Vein sarin bodycombattii ekaa kertaa sen elämässää. Hiki saatii pintaa. Sen jälkee oliki aika lähtee palauttaa autoo Perthii. Saatiin palautettua, kyselivät vielä kolarista ym. Mut kaikki oli tehtynä meirän osalla tästä, 3.osapuolen vakuutusnaine soitteli mulle viel, ja lähetin sille kuvat autosta ja kertaalleen kerrottii mitä ja miten tapahtu.
Huokaus! nyt ollaa päästy siitäki, ainaki hetkeksi.
Mentii Freoon suoraa lounaalle Moore& Mooreen. Siel on puutarhamaisesti ruokapaikat ulkona, sekä siihen samaan kuuluu taidenäyttely. Kovin tarkkaa en yleensä taiteita seuraa, mut tästä tykkäsin. Teokset oli valokuiai ihmisistä. Tilannekuvia, kertomuksia. Freossa kierrettii putiikista toiseen.Sari pääsi vauhtiin:). Sarin eka kunno kerta myös noilla nurkilla. Ite yritin vielä löytää viime hetkillä tuliaisia, koska su oli jo lähtö Eurrooppaa kohti. Käytii marketeilla, sekä kahvilla Xwrayssa.
Aika oli lähtee kotii pakkaamaa ja valmistelee iltaa. Sarilla oli lento takasi suomee, mulla ja priamil oli edessä Pinkin keikka. YAY! Heitettii Sari bussiasemalle Perthii ja ei muuta ku keikalle. Itelleni oli kolmas keikka tiedossa Pinkiltä, Priamille ensimmäinen. Meillä oli paikat melki nii ylhäältä ku sai, eli siin ite menetin hieman tunnelmaa. Mutta ohan se täys veto keikoillansa. Mieletön!! Yleisönä oli kaiken ikästä ja kokosta. Priam totes keikan jälkeen; Kiitos et pyysit mut kaveriksi. Paras keikka missä oon ikinä ollu. Pinkki teki siis vaikutuksen :)
Keikan jälkee ajeltii Freon irkkupubii mis pe iltaisin Groove soitteloo. James oli tuuraamas priamia nii mullaki oli tanssikaveri. Iltama oli mieluisa.
Näkemisiin Sari, nähdään Suomessa. Kiitos Pink , 1/3 osaa matkoista takana ja Hyvää yötä kaikki :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti