**
Kroatiaan saavuttii seittemä aikaa illalla Dubrovnik nimisee kaupunkii. Kaupunki on mantereella, meirän päämajapaikka sijaitsee Korcula saarella johon on 3h linkka sekä 15min lautta matka. Meitä oli kentällä vastassa ystävällinen perhetuttu naine Gordana, joka vei meirät järkkäämäänsä majapaikkaa.
Viime vuonna oltii parin pvä turistireissul Jerryn ja Priamin kaa Dubrovnikin vanhas kaupungis, jote ei haitannu vaikka ytimee ei päästykää yöpymää. On mukava nähä uusia maisemia, turistialueen ulkopuolta. Asuinalueen nimi oli Lapad, 4km päästä ytimestä.
Majapaikka oli kolmikerroksises omakotitalos, jossa oli meillä oma solu vessan& suihkun kera. Talo oli pienellä kukkulalla ja parvekkeelta näky meri. Merenrannalla oli paljon kahviloita ja ravintoloita. Sieltä kantautu live musaa "kotiterassille " saakka.
Majatalon asukit olivat todella ystävällisiä myös. Kuten Gordana tuumas matkalla sinne," he ovat hyviä tyyppejä, hyvien tyyppien kaa on parempi työskennellä. " Ne oli kokkailees illallista ja pyys mietä syömää kans. Oli ihanan voiyrttisen makusta perunamuusia ja sardiineja. Mullo aina ollu Yök olo sardiineihin. Oon muutama kerra niit syöny iha ok mielellä, mutten suurella innolla. Tällä kertaa maistu yllättävän maukkaalle. Monta sardiinia meni mahanpohjalle.
Istuskelujen,syömisien ym lörpöttelyjen jälkee lähettii viel katsastaa paikallinen rantakahvila turisteineen. Kello alko olee jo yli 10 illalla ,mut haluttii viel tsekata livemusa sekä lähiympäristöt. Alas kumpua meni pitkät portaat, sen jälkee oli ns. pääkävelykadulla. Juotii kahvit/teet livemusa paikassa ja lähettii kipuamaa kohti takasi portaita portaiden perää ja uni oli seuraavana listalla. Hyvästä kuntoilusta meni portaat. Huoh!
**
Meillä oli asuntolassa yhteinen keittiö, toisten lomalaisten kaa, muttei meil ollu mitn aamupala värkkejä .jote lähettii käppäilee alas portaita ja katsastaa sopivaa aamupalapaikkaa. Käveltii hetken matkaa pois turistialueesta, löyty muutama hotelli sekä niitten kahvilabaarit. Samantie muistu mielee, et kroatialasessa asiakaspalvelussa ei kuulu hymyillä, eikä haittaa vaik ois kui tyly. Täällä toistu taasen perus kroatiamenetelmä.
Sekä oon huomannu et kahvi ei oo parhainta tääl maas. En oisi aatellu et mäki osaisin välittää kahvin mausta, mut kyl sen vaa huomaa millo on/ei oo hyvää. Taitanee olla myös ammattivikakin.
Saatiin aamupalat syötyä, ja lähettii kiertää Lapad asuinalueen rantaviivaa pitkin. Matkaa oli ehkä 4-5km. Eipä piretty mitn kiirettä, mikäs meilloli hoppu, loma vasta alkamaisillaan. Käytii kattoo joku sotamiehen nimen mukaan nimetty katu(taidatte arvata ettei ollu mun kohde). Oltii päätetty olla Dubrovnikis viel yks yö lisää, perjantaina lähtis linkka kohti Korculaa klo3 pvällä.
Illalla käytii syömäs lähiravintolas illallinen, jota asuntolan ihmiset oli kehunu. Oli ruoka hyvää, mut ollaan parempaakin syöty. Siihen verrattuna ainaki kun hinnat Dubrovnikissa on aikalailla samaa mitä Perthissä. Muualla taas on huomattavasti halvempaa.
**
Aamupvästä koitettii löytää kunno kauppa mistä saa palavärkit. Löyty. Siel oli harvinaisen mukava asiakaspalvelija neito, joka autto meit ilma kysymättäki. Kauppassa oli kapeet käytävät,aika pienehkö kooltaan ja täynnä asiakkaita. Ehkä hän aatteli selviivänsä nopeemmi auttamalla meitä ,näytettii siel iha pallohukassa olijoilta. Mut enivei, oli hienoo huomata ees jonkun as.palelijan hymyilevän ja auttavan.
Siinä se aamupävä meniki, tehe palaa ja istuskelle terassil auringonpaisteessa. Mun flunssa vaa paheni ja otin päikkärit enne lähtöö bussille. Priam pakkaili tavaransa, sen omalla "hitaasti mutta varmasti" tyylillään.
Maksettii huone sekä heipat talonväelle. Lähettii kunnolla ajois bussiasemalle, ei haluttu enää joutuu juoksemaa. Oha täs jo muutamat lennot juostu sekä jääny välistä. Odotettiinki sitte 45min bussipysäkillä :D. Paikkarilla päästii päälinkka-asemalle, josta matka Korculaan alko. Maisemat on aika jylhähköt. Vuorien varsilla menöö tiet, ja meri on toisella puolella. Niihi maisemii oli hyvä heittäytyä seuraavaksi kolmeksi tunniksi ,kunnes ollaa päämajapaikassa.
Klo7 pintaa saavuttii illalla paikalla. Isä Jerry tuli hakee meitä kamoineen , lähettiinki samantie syömää Vela Luka nimisee kylää. Tuttuun ja turvalliseen Korkeyra hotellii, jossa on buffet. Käytii siel viime vuonnaki, joka on yks isän pääsuosikki paikka.
**
Alku pvät Korculassa tuntu aikalailla turhilta.. ei oikee tehty mitn, päästii aina rannallekki vasta liian myöhää, joskus 2-3 pintaa pvästä. Käytii toki sanoos kaikille "Terve ollaan täälä" , serkut ja kamut. Niillä on kaks autoo siel, mut isä käytti kokoaja normiautoonsa, Meille oli lava-auto ,joka tuntuu enemmänkin traktorilta ajaes. Saari on täynnä pieniä ja kapeita kujia. Nähtii parhaaks olla käyttämättä sitä.
Jerryllä on siel yks talo tontti Blato-kylässä sekä kaks muuta tonttia ilma rakennuksia. Toisessa on omenapuita ja on Vela lukassa. Isoin tontti sijaitsee Karbunissa, joka on merestä kukkulalle. Sinne ne on nyt rakentamas laituria ja mitä lie ajoteitä ym. Sen vuoksi isä oli nii kiireinen kokoaja, ku piti saada laituri valmiiksi tiettyy pvää mennes.
Vietettii aikaa enemmä Blatossa noina pvinä, joka sijaitsee keskellä saarta. Ei siis päästy rannalle omintoimin. Nähtii sattumalta muutamia tuttuja kylällä. Emily, Milka ja Miko. Hassu tunne on aina törmätä tuttuihin näi ulkomailla. :D
**
Tiistaina vihdoin alko tuntuu lomalta.
Lähettii aamusta kävelee kohti Vela Lukan kylää. Matkaa oli talsittavana 7km. Siellä oli lähin paikka hankkia pyörät alle. Priamin isä ei ollu kovin innokas kuulemastaan, et ollaa ottamas pyöriä. Kuulemma liian vaarallista. Pah!
No oha tääl kapeita teitä, joista ei näy oikee mitenkää eteepäi. Mut silti. Eihä sitä voi tehä mitn, jos jo pyöräilyki on liia vaarallista.
Enivei..lähettii kasin jälkeen kävelee, koska isä lähti töihin, ei ollu näkemäs meirän menoo. Tuntuu iha pikkulikalta, joka pitää salas tehä asioita :D.
Perille päästii vältyttii suurilta ruuhkilta, sekä suurelta helleaallolta. Muutamaa otteesee Priam joutu hengähtää, mut aika reippaasti kulki askel.
Lähettii ettii paikkaa josta saadaan vuokrattua pyörät. Eka löyty, jossa oli vaa yks pyörä jäljel. Ohjastivat toiseen toimistoon. Sielläkin oli vaa yks pyörä enää jäljel. Elikkä otettii molemmat. Varattii kaheksi päivää.
Aamujuomien sekä pyöräilykartan haun jälkee alettii suunnistaa kohti mahdollista uimapaikkaa. Lähettii vastakkaisee suuntaa ,mis oli kartal merkityt uimapaikat. Mut Priam oli varma et jossai vaihees tuloo kyl uimapaikka. Aurinko alko jo lämmittää aika tehokkaasti, mielessä oli vaa uimapaikka. Taino ite kyl nautin hyvin rullaavasta pyörästä allani sekä uusista maisemista. Toinen osapuoleni ei saanu uimista mielestään. Tottaha itelki se oli päämääränä. Just kerkesin sanoo et nää kaikki näyttää oleva yksityisomistukses olevia, kunnes tuli kyltti Plaza beach. Sinne.
Voih! Hoiti kyl hommansa. Pieni kivikkoinen rantasiivu, läpikuultavan kirkasta vettä, mettän ympäröimänä ja täysin auringossa. Pyörät parkkii, pyyhkeet kiville valmiiksi alustoiksi ja eiku uimaa. Kyllä hiet karisi. Totesin Priamille ; tää on sitä lomaa!
Sielläpä vierähti tunti jos toinenki, aurinkoo, meree, rauhaa.
Lähettii neljän jälkee ajelee takas Vela Lukaan samaa reittiä pitki syömää. Paikkana Casablanca. Ollaa kerra käyty viime vuonna. Erellee tuli hyvää sapuskaa sekä palvelua, ei turhaan ollu jääny mielee ekasta kertaa. Priamin herkut on aikalailla aina meren eläviä, ite otin kunno muhkeen pihvin :P. Meren eläviä voin syörä(tainno enemänkin maistella) , mut välil tuntuu et ne on nii pieniä, et mite niistä voi tulla täytee. Sekä ominaismaku niis yleensä on merivesi. Kai seki on tottumuskysymys.
Matka takasipäi alko. Ekana oli mieles pyöräillä 14km mäkistä rantaraittia kotiapäi. Ekan kunnon mäen jälkee Priam sano ittensä irti, ja vaihdettii takas normireitille. Kuulemma liika on liikaa ,sano mies joka ei kovin paljoo urheile :D. Minä olenki ne meirän talouden muskelit.
No oha se sisämaa reittiki nättiä. Paljon on farmitiloja matka varrella, joittenka puskista hiema poimittii omppuja ja luumuja ,jokka oli sopivasti tien varrella. Kotia päästii auringon alkaes laskeutumaa, piilotettii pyörät serkkujen puutarhaa isältä, jokka asuu naapuritalos. Kuulostaa hullulta, tierän!
**
Aamupalan jälkee oli uus pyöräreitti pala purtavana. LÄhettii ajelee kohti Prizba-nimistä kylää. Autotietä pitkin oli matkaa 5,3km, mut poikettii pyöräreitille tieltä, josta en tiiä paljoko kilsoja tuli lopulta. Ylämäkee vaan hitosti. Kivuttiin siis yhelle kukkuloista, Priam talutti jokasen mäen, välil tuntu et joka vähäki alkaa näyttää menevä ylöspäi, kävely alkaa. Sanoin sille neuvoni, et sen pitäs alata harjottelee kans kotona olevaa South streetin - mäkee ylöspäi, ni ei tääl heti luovuttaisi kanskaa. TOki tääl oli 10 South Streettiä peräkanaa.
Eikös se oo loogista ,jos on kauheesti ylämäkee, jossai vaihees on tultava alaski. Voi että niitä maisemia, ku alettii laskee alaspäi. Tuuli tuiversi hiuksissa ja sielu lepäs. Tällä kertaa taisin rakastua mun pyörään- Se suorastaan liiti siel kulkies.
Mäkien alta vihdoin ja viimein päästiin päämäärään, Prizbassa olevalle rannalle. Aika oli olla auringossa, jossa ei ollu varjon varjoo. Uintia ja arskaa. Käytii syömässä rantaravintolas, jollo isä soitti missä te ootta. Mite te sinne ootta päässy. ja tajus et ollaa otettu pyörät. No eipä se lopulta mitn mieltä ollu. Sanottii et lähetää taksipäi joskus 5-6 jälkee ku ilma alkaa olla viileempi.
Lähettii kuuden pintaa ylöspäi, tällä kertaa priamki polki ylämäet mäkineen. Lopulta annoin sen koittaa mun pyörääki ,josse luistuis sil paremmi. Juuri ku oltii viittä vaille mäen päällä alottamas alamäkee, isä kaarsi autollansa ja otti meirän kyytii. EIKÄÄÄÄ!!! minä oisin niiiin halunnu laskee sen mäen alas, Oikeesti se ois ollu pelkkää alamäkee loppumatka, kuulin jo sen tuulen hiuksis, mut ei. sinne jäi :(( .
Illalla serkkupoika Zoran tuli illallistaa meirän kaa, isä kokkas kotona me syötii tyytyväisenä.
**
Aamusta meillä oli aikeena palauttaa pyörät Vela lukaan, käydä kattoo sielä oleva luola, sekä selviytyä klo10 bussilla takasi Blatoon ,koska aiheena oli mennä lounaalle toisten serkkujen työ klo12.
Lähettii matkaa 7aikoihin, suitsait meni pyöräilyt, oltii varattu 1h 7km matkaa vähä liiotelle, koska ikinä ei tierä kui paljo kaveri joutuu ottaa askelia matkalla. Hienosti meni matka molemmilta, ja oltii 7.20 jo Velassa.
Pyöräpaikat aukes vasta 8. KÄytii poimiis isän yheltä tilalta meille omenoita matkaa, pyörät palautukseen ja kohti luolaa. Valittii näköjää vaikeempi reitti luolalle, joka oli 2km pelkkää ylämäkee. HAH. aamukuntoilut siinä taasen. Vela Spila Luolalle päästyä ,no ei nyt kovin kummone luola ollu. Muutama reikä "katossa" ja uumen sisällä. Kello alko olla sitä luokkaa et paluu kyllän alkakoon, ja meno bussille. Huomasin kartasta lyhyemmän reitin, joka oli alaspäin 900m. Huomattavasti helpompi ja oltii taas erellä aikataulusta 9.25am. Isä tosin soitti ,jote päästiin sen kyyris kotia. Ei tarvittu bussikyytiä.
Lounaalla serkkujen tykönä. Nää serkut omistaa ties kuinka monta Priamia(kuus kaikin kaikkiaan). Mentii niitte uimaspotille uimaa, jos oltii loppupvä. Harrastettii myös vesilautailuu. Tosin hieman jullemmalla laudalla :D. Jerry tainnu aikoinaa pojille rakentaa laudan, ku oli lankku jos oli köysi. Se vaan venee perään ja menoks. Hyvin siel mentii, ekana vaan seisoin liian reunal lautaa ettei päästy oikee vauhtii, mut tokalla kertaa jo tukka liehu.
Illalla oli tarkotus mennä Moreska -tanssi taistelu esitystä kattoo. Hieman samantyyline juttu tääl ku tanhut suomes. Esitys oli Korculassa klo 9pm. Matkaa sinne on 45km, toises pääs saarta- Oltii kaikki kolme aikalailla poikki pvästä.
Esityksessä niillä oli muutama accapella esitys, josta tuntu et viel enemmä alko nukuttaa :D. Kun itse esitys alko, tottakai se oli kroatiaksi, eli eipä kielestä ymmärtäny mitn- Kymmenkunta miesta hyppeli taistellen prinsessasta, mut orotin kokoajan "kunnon " tappeluita. EI ne näyttäny ollekaa etenevän mihkää, kunnes jo koko esitys loppu. Haha- !! meistä kaikki oli hiema pettynyitä, varsinki siihe et ite esitys lopulta oli sen 20min kestävä, lipunhinta 100kunaa (20d/ 17e) . Ehkä osa meni myös vasynki piikkiii. Tultii suoraa kotia sielt, ja nukuttii kunno yöunet.
**
Pe isä heitti meirät aamusta jo Crizcican rannalle, ja siel oltiinki lopun pvä. Siel oli yks liukumäki (tarkotettu enemmänki lapsille) ,joka oli suosios aikuisillakin. Paikka oli Prizban rannasta 2km pääs, jossa oli lähin ravintola. Käpöteltii sinne lopulta syömää, ku eväät loppu ja oltiinki lopulta 7asti iltaa sillä reissulla. Ostetii myös liput Pori Jazzeille la pväksi. Ei yhtää hajua mitä mennää kattomaa, mut menos kuitenki ollaa.
Illalliselle mentii kodon lähellä olevaan tunnelmalliseen pizzeriaan. Pitsat naamaan ja nukkumaan.
**
La hoidettiin asiota kylän kaupoissa, sekä viimeset 4kokonaista pvää rannalla oltaes tuntu, ettei jaksa enää vaa maata. Iltapvästä meil oli meno kuitenki Milkalle ja Mikolle, ja niillä viimestää päästää taas uimaa. Minäki voin siis kyllästyä ainaiseen auringon ottoo ja hikee :D.
Oon jo kolme päivää päkertäny saman sudokun kanssa, ja lopulta sain ratkasun aikaseksi. Voi että olin iloinen. Pienistäki asioista voi olla onnellinen :D.
la iltana M&M kerto et niitten kylällä järjestetään festarit :). Siel on eri ruokakojuja, sekä bändi soittamas. Poikettii sinne lopulta, klo 9-11 ne kesti. Oliha se aika sulonen tapahtuma. Keskelle ei mitn oli veretty sähkölanka jossa oli diskolamput kiinni. Nuoret pojat soitti paikallista rokkia, pikkulapset tanssi ja me syötii muurinpohja lettua. En voinu vastustaa..vaikka herkkulakos oonki! AUTSH! Priam anto luvan, enkä ottanu mitn täytettä tomusokerin jälkee
(suklaavoi,kekksimurskaa,hilloo,kermavaahtoo) etten petkuta iha liikaa lakkoani.
Tapahtuma oli sulonen.
**
Tänää on sunnuntai. Huomen ois lähtö kohti Dubrovnikkia, koska sielt ti aamuna lähtöö lento. Tää pvä meni aamusta saarella käydes, jossa Jerryn äiti aikoinaa eleli. Hieno saari, tuhottamasti vaan roskia ihmiset heittäny sinne. Harmillista. Sää oli aika pilvinen koko pvän, sinänsä harmitti nyt ku vika pvä kunnon aurinkoo saatavilla.. muttt toivotaa et suomeski paistais kokoaja ku me ollaa sielä.
Kroatias oleva aika on ollu aika jouten oloa. Kohokohta itel oli pyöräreissut ja hyvät säät. Priamki tänää sano et enää kaks päivää sit ollaa suomes. Taitaa mies oottaa yhtälailla suomee menoo jo.
Oha tääl mukavaa olla ja lomailla, mut kyl tää on jo nähty. Tai ainaki tämän saaren kulmat jo. Tällä kertaa muutenki ollu hiema hiljasempaa eloo tääl verrattuna viime vuotee. Tosin Priamin veli Jerry ei tullu, koska sil alko uus työ tänävuonna eikä saanu lomaa. sekä isällä ei ollu tyttöystävää tällä kertaa. Viime vuonnahan täällä elettiin teinitytön elämää.
Sen huomioitii et talo näyttää enemmä varastolta ku talolta, ehkä se naisen puuttuminen johtaa siihenki. Hämähäkin seittejä ja daddy long leg - häkkejä joka puolel sekä miljoona jalkas - niemllä varustettua mönkijöitä. Saatii kerra naurut siitä, ku miljoona jalkasen tappamiseen tarvii vaan yhen jalan. Jop ,nää taitaa olla näitä lomahuveja.
**
Vikana pvänä käytii sanoos viel heipat serkun perheelle, tädeille ja enoille. Oikeestaa nyt oli kaikkei mukavinta olla siel, siihen oli syy että oltii kahestaa ilma isää. Priamin isä on kova puhumaan, eikä sillo oo kellää muulla oikeestaa suunvuoroo. Sekä perhe ite ei oikeestaa puhu enkkuu, ainakaa senkää paljoo mitä mä.
Siellä oli serkkupojat käännöstöissä. Toimi. Toivottivat taas tervetulleeksi ens vuonna :).
**
Vikana aamuna herätys oli klo2 aamulla, 2.30 oli kyyti lähdös kohti ferryä ja sieltä Dubrovnik lentokenttää. Kuski oli nuorehko Jerryn työmies. Oli kyl semmosta kyytiä, että. Kunno rallikuski. Ajo täyttä kyytiä kallioisil teillä .. ite istuin takapenkillä, ja en pystyny nukkuu ees, ku heiluin vaan auton mukana. Mutta kentällä oltii ajoissa, vihdoinki. Meirä suomi loma oli hyvällä alkuvaiheella.
Löysin kentältä myös mun kakkos hajuvedenki, jota oon perthistä käsin ettiny kissojen ja koirien kaa.
EI MUUTA KU SUOMEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEENNNNNNNNNN!!!!!! <3 <3 <3 <3 <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti