Stressi viikko

Sunnuntai-iltana kotia tulles, oltii molemmat nii poikki et suoraa sänkyy kaaduttii.  Maanantai aamuna menin funky- tanssitunnille pitkästä aikaa ,jota pitää Mannan asiakas suomalainen Ulla. Siel on suurimmaksi osaksi kaikki +50v ikäluokkaa Mannan asiakkaita.

Olo tuntu ettei missää reissus oisi ollukaa. Takas siis normiarkeen.

Tällä kertaa yhdyin naisten porukkaa tunnin jälkee ,ja mihkäs muuhunkaan ku Mannaan, mentii kahville. En ollu siel käyny lopettamisen jälkeen. Tuntu hassulta ensinnäki olla "väärällä puolelle" tiskiä asiakkaana, sekä nähä tutut naamat.

Erika joka on esimies, tuli sanoo et sitku visas alkaa uurestaan, tuut suoraa töihin. Sillon siis alkaa taas 6kk alusta. Se myös kerto et 28.11 ke meillon henkilökunnan joulubileet, tuut sinneki ! <3 Lupauduin. Sanoin et se on mun nimipäivä suomes.

Kotia tulles aloin kattoo visaani kuntoon. Meni yli ymmärryksen joten jätin iltaan et Priamin kaa voidaan kattoo. Tai Piian. Päivittelin blogia, ym nettijutut mitkä on jääny viimesen kk aikana tekemättä.
Tiistaina aamuna mentii Tarrynin kaa jooga tunnille Freoon. Kait mun on se vaan uskottava ettei jooga oo mun mielelle tarkotettu. En osaa hengittää oikeella tavalla ,eikä mun mieli oo hiljanen. Tierän et mun pitäis venytellä enemmä, paljon  enemmä. Ainut syy miksi tunnen sen olevan hyvä mulle,venytys .

Tunnin loputtua tuli kaikkei parhaimmat kohat. Seistii käsillä normisti sekä kyynärvarret maassa. Tarvittin hieman apua jälkimäisen ponnistus vaihees mut muute onnistu seisonta. Katoin taakseni ja mies roikku siel köyres pää alaspäi. Mieleen tuli : minen tuoho kyl pysty ja seuraavana Tarryn oli jo sanoos: MEnnää kans riippuu tollei.

Sadas osa sekunin mietittyä, suostuin. Ei se sit näyttänykkkää niii halkalata, miltä aluksi vaikutti. Onneksi menin, koska se oli tunnin paras osuus ja rentouttavaa :)

Ti iltapäivästä menin Georgian ,Ricin ja Kennyn kaa pelaa tennistä. Oli se hauskaa, vaikka hiema onneton olinki. Ei oo paljoo elämäs tullu tennistä lätkittyä. Ei tästä oo ku ylöspäin vaan-

***

Mulle tuli neljä vuoroo Guildfordiin tälle vkolle, ke -la. Enne ke töitä nähtii Piian kaa, ja alettii tehä yhes mun visaa. Siin huomattua ,ne kysy abn numeroa ,joka on samaatyyliä ku y-tunnus suomen yrityksillä. Eihä mulla niitä ollu, jote jäi taas visan teko myöhemmäks ja ei muuta ku soittoo Vandalle ja Frankille.
Piialla oli synttärit ma, aamukahvia ostaessani huomasin siel Jumbo-keksin ja ostin sen sille lahjaksi. Oli otettu. Ei kuulemma päässy yli keksistä ollekaa :D.

Käytii Piian kaa kynsihoidois viettäen tyttöjepäivää. Pyysin taas totutttun tapaan anteeks mun kynsien kuntoo (joka toine musta melkee tai irti). Työntekijä tuumas et se on sen työtä :)
Vandalta sain numeron iltaan mennessä. Frankin farmilta ei vastattu SEURAAAVAAAN KAHTEEN PÄIVÄÄNN kummastakaa numerosta. Ai että oli hermo kireellä. Vihdoin ja viimein sain miehen langan päähän, joka oli yksin farmilla ja Frank oli toisella tilalla pari vkoo. Siltä sain Marissan numeron ,joka on vieläkin Darwinissa. Soitin.

Okei se oli kyl aika myöhään illasta, et saatto hyvin senki takia olla tyly vastaus. Nimittäin ketää ei ollu farmilla parii vkoo ,puolet toisel farmilla mettäs, toiset puolet  darwinissa. Eikä ketään kotona tarkistamassa numeroa. Selitin tilanteeni etten pysty tekee mitn visan etee enneku saan niitte abn numeron. Otti vielä ennemmä hermosta, ja tuli tunne et peli on menetetty.

Muutenki koko vko oli yhtä stressiä. Nii mulla että Priamilla. Mulla visa, sillä suuret lopputarkastukset kouluissa enne tulevaa kesälomaa.

**

Pe aamuna päätin hieman kovistella Marissaa ja saada tarvittavani visatiedot  itelleni. Kerroin mite asia on, ettei mul oo mahista tehä visahakemusta eteepäi ,sekä mullei oo aikaa hukuttavana.

Kovistelujen jälkeen  lähin ajelee kohti Mt. Lawleyta ja poimimaan Darwinis tutuksi tulleen Texasilaisen Rachaelin kyytii. Mentii Whiteman Wildlife Parkkii kattoo kenguruita ja koalia. Kengut varsinki oli ihania. En tienny ennemmi ,et on valkosiaki kenguja olemas sekä nähtii valkonen riikinkukkoki. Me syötettii kenguroita ja oli mukavaa. Oli hyvä et tultii heti 9 ku se aukes. Nimittäi kengut oli nälkäsiä ja enemmä aktiivisia, kiinnostuneita turisteista..kun taas enne lähtöö käytii ne viel moikkaamas nii ne oli jo paljo laiskempia ja makas vaan omissa kuopissaan.

Nii ja tultii hyvää aikaa siksiki ku kaikki koululais porukat alko tulee ku me oltii jo lähdön puolella.

NÄhtii me kolme koalaaki. Oliha ne ihania, mut hiema tylsiä ku ei niihi saanu koskee. Yks söi,kaks nukku. Toine nukkujista oli selkä meihin päi. KYlse näytti julle möykyltä, jota ois tehny mieli puristaa. Sen ku ohjaaja huomas, se sano et voiraan sattuu siihe ainoostaa kämmenselällä, ylhäältä alas.
Koalien jälkee oli viel wombatti herra vuorossa. Sillä oli oma show aika, jollo se istu miehen sylis, ja sen takajalkaan sai vaan koskee :DD. No kyllähän te tierättä, koskin kaikkia :).
­

Menin siitä suoraa Guildforriin ja jätin Rachaelin tutustumaan Guildin elämään. Päivän aikana Marissa lähetti viestillä abn numeronsa. OLin yhtä HYMYÄ! sekä töitte jälkee menin hakee piialta sen kirpparikamaa tsekattavaksi enne ku se vie niitä yleisee jakoon. Olin niistäki onnelinen. Eipä tarvi taas hetkee mennä shopaailee. Tosin mun on opeteltava käyttää taas pinkkii, joka sattuu olee piian lempiväri. nyt löytyy mekkoo että toppii. Kävin välillä pyörähtääs priamin silmien alla ,et jos se julkee kävelee mun seuras mun pinkkitamineet päällä,otan. Anto suostumuksen.

La aamuna tein vihdoin ja viimein ite hakemuksen. Paitti en saanu lisättyy yhtä detail lomaketta sinne , koska se ei antanu tallennuttaa sinne omia tietojani. No hakemus on silti tehty, saattaa tulla viel bumerangina takas, lisätietoja kaivates. Piia on hyvä apu ollu visojen suhteis, ku se on just käyny ite samat läpi vuos sitte. Se osas sanoo et nyt ku oon hakenu visan, ennen mun visan umpeutumista. Saan olla tääl niin kauan ku päätös tuloo, vaikka meniski yli oikeen ajan. Ja jos sen jälkeen tuloo kielteinen, saan silti olla viel 28 päivää ausseis.

**

Päällisi myöre itel vaan on tunne etten oo viel valmis tulee suomee. Mut jossei myönteistä visaa tuu ,nii kylmä sit kotiin palaan. Joksikin aikaa ainaki.

Näin Leleä pitkästä aikaa ma ja se sano et oisko se sit nii kauheeta palata suomeen. Hetken mietittyä, tuumasin et ei se oisi, mutten silti oisi viel valmis. Oon kuitenki sopeutuvaine ihminen, etten liikaa osaa ikävöirä. Et varmasti jos suomee tulis, tuntuis ettei missää oisi ollukaa. :D

Siin mieles on hiema mieles käyny, jos näköö pitkää aikaa vaik jotai ihmisiä, et mitäs sitte jos tää onki vika kerta jne. Koska ei sitä vaa voi olla 100% varma mistää. Eile mentii San Churroo iltakahville ja suklaille, siel uniakka taas lauleli cover biisejä. Pirin priamille diashow mun farmi ja darwin kuvista. Sielt lähdettyä, katoin paikkaa " entä jos " - silmällä ja hiljennyin mielessäni. On sielki vaa tullu muutamia hetkiä vietettyy. Melkee iha itku tuloo ku aatteloo näitä. ;`/