Hymyileva pikkukaveri

Hei PIIIIIITKASTA aikaa.

On tapahtunut nii paljon juttuja mitka on jaany kirjaamatta ylos tanne,joten taidan jattaaki. Ensinnakin siina menis taas ikuisuus kun saisin rustattua ne, joista puoliakaan enaa muista,joten hypataan suoraa tahan paivaan ja jatketaan tasta.

Tilannehan on se, etta maailmani pyorii vauvani (mielestani jo ison pojan) ymparilla, tai ehka vauvani pyoriikun maailman ymparillä.
Enivei..

Poikani Leonardo on paalle 4kk ,joka omistaa jo kaksi pienta hammasta. Tapaus on oikeen valloittava persoona. Suurimmaksi osaksi rauhallinen ja tyytyvainen kaveri, joka osaa hymyilla paljon. Tilanteen tarvittaessa osaa myos ilmaista itseaan huutamalla ja lujaa. Mieheni kanssa tassa tilanteessa ollaa viel eritasoilla, koska huuto ottaa halla enemman korviin kuin minulla taas syrameen. Mieheni on kumminkin hyvin rakastunut poikaamme myos, josta toteskin yhtena paivana : Nyt ymmarran,kuinka voi olla rakastunut vauvaan.

Maailmani todella pyorii hanen ymparilla. Pikkuhiljaa olen saanut myos omia henkikolojani lisattya  paivarutiineiheni. Henkikoloihini kuuluu suurimmaksi osaksi liikunta. Kylla tekee hyvaa paasta esim. combattii tai joogaan. Teha omia juttuja mita aina aiemminki.
Toisaalta vauvani taas pyorii mailman ymparilla, koska aika normaaliksi meiran elama on palautunut. Ollaan reissattu, jopa jo Suomessakin asti. Tehty pienempia reissuja ympari Lansi-Australiaa tai iha vaan hypatty tyylii bussiin tai lenkkitossuihin ja avarrettu maailmaa siita lahin.

Leonardo on oikeen innoissaan nahdessa uusia juttuja ja silmakovana seuraakin kaikkea uutta ja ihmeellista. Yleensa ulkona ollessa taman vuoksi han on hyvalla tuulella, koska ei ole aikaa itkea tmv kaikelta mielenkiintoisilta nayilta.
Toki niitakin paivia mahtuu, kun hampaat vaivaa ja kutittaa ikenia tai muuten vaa kiukututtaa.
Paasaantoisesti han kuitenkin on yli hymyileva pikkukaveri.

Talla hetkella meilla on taala kylassa ala-asteaikanen suomikaveri Johanna. On hienoa huomata vaikka ns. 15vuoteen ei olla pidetty kummemmin yhteytta, silti tunneon kotoisa ja juttu jatkuu mihin sillo jaanykki. Toivottavasti hieman aikuismaisemmalla tyylilla mutta.. :D.

Kotia laitellaan taala vielakin kuntoon. Vihdoin ja viimein saatiin erillinen studiohuoneisto takapihalle. Australiassa mikaa ei mee ajallaa. Piti tulla ennen joulua, tuli puol vuotta myohassa toukokuussa. Noh paaasia etta nyt se vihdoin on ja kotiprojekti menee eteenpain.

Vietettiin ensimmaista aitienpaivaa perheen kesken. Sain aamupalan ja kukat, ulkona lounaalle ja illallinen mieheni tekemana. Maistui ja rakkaus tuntui.

Yot meilla menee sinansa hyvin. Pojat tykkaa nukkua hyvin. Leon eka patka on yleensa 5-6h ja sen jalkeen 2-3h valein. Tallakin hetkella he ovat nukkuneet siela viime syotosta. Ite tosin oon huonompi nukkuja ,koska klo3 aamuyosta alkaan olee liian virkee. Nyt 2h hereilla olleena, paatin nousta sangysta ja tulla kirjoittaa tanne juttuja. Tamako on sita omaa aikaani. :D
Eikohan se jossai valis korjaannu.

Tanaa mennaa hieromakurssille Leon kaa, katotaa rakastuuko poikani minuun viela enemma <3

Vaikka minusta ei tanne paljoo kuulukaan, hengissa ollaan ja ihanan hymyilevan pikkukaverin aitina eletaa kiireista vauva-arkea.

Kaikki hyvin valtakunnassa, pomoni alkaa herailee..
Palataan <3

synnytysta ;)

Hei !
Niin se vuosi on vierahtanyt vauhdikkaasti kayntii ja mullistanut ainakin taman naisen elaman. Suureen mullistukseen syyna loytyy paalle 9vkone Leonardo poika. Aattelin teilleki kertoo nyt ihka ihanasta ajasta ja alotetaanpa mista muustakaan kun synnytyksesta :D.

Laskettu aikani oli 28.12 loppuvuodesta. Ite halusin kovasti ettei tulisi jouluna ja pyrin tekemaan kaiken mika pitaisi vauvan sisalla.Toisin sanoen en tehnyt mitaan mika oisi edes auttanut synnytysta. Joulu meni ja uus vuos lahesty. Mielessa oli et oisi mukavempaa menna ens vuodelle. Laskeskelin et jokaselle paivalle ensimmaisesta neljanteen tammikuuta tieran jonkun omistavan syntymapaivan, viides pva olisi siis hyva paiva tulla koska sillo ei oo kenenkaa synttareita. Minut tunteneena, vielakin oma synttaripaiva on tarkein pva vuodessa.

Enivei,, Viikko kulu ja la iltana kolmas pvana ekaa kertaa istahdin fitball-jumppapallon paalle jutellessa ystavani Saanan kanssa Skypessa.

Su aamuna meilla oli yli viikon mennyt neuvola tarkastus. Siela kavi ilmi etta olin jo 1cm auki. Taisi jumppapallolla olla apunsa. Neuvola tati anto neuvoksi pitkat kavelyt, curry ja seksi. Varattiin synnytyksenkaynnistys tulevalle keskiviikolle varmuudeksi, mutta oli kuulemma hyvat merkit et tulee luonnollisesti.

Neuvolatatia kuunnelle suunnattii Priamin kaa rannalle suoraa, uitii ja kaveltii runsaasti. Olin oikeestaa koko paivan rannalla. Seura vaihtu valilla Priamista Staceyksi. Otettii ukuleletkin ja siina klo 5.30pm aikana alko tuntuu ekat kuukautiskivun alut. Sanoin Staceylle et nyt alkaa tuntuu ekaa kolotusta. Tuumailtii et taitaa olla tekeilla jotai .

Menin viel kolmannen kerra rannalle ,Priam seurana. Mentii kavelee auringon laskuun ja kaveltii yhteensa tunnin verra rantahiekkaa pitki. Talla kertaa aloin kayttaa vuokraamaani TENS laitetta, joka on kuin iPod erilaisilla hieromataajuuksilla.  Kotia tultii tekee currya. Klo oli paalle 8pm. Istahdin fitballille, laitoin jalat suolalious kylpyyn, TENS-laitteen selkaan, aloin pilkkoo vihanneksia curryyn. Alko kouristuttamaa alavattassa.

Lahetin ystavalleni Georgialle viestia, oisko taa merkki synnytyksen aluista. Vastaus tuli SUPISTUKSETTTTTT!!!! Vihdoinki!!! ala laskee kauan kestaa ja kuinka usein tulee. Niin tein.

Tulivat aika tasasein valin 5min ajalla ja kestivat 30sek-1min. Tuntu kuitenkin helpolta, ja jatkoin samaa milla alotinki> istumalla pallolla, pilkkoen vihanneksia jne .. lisasin vaan ulos/sisaan hengitykset valiin ku supisti. Tuumasin Priamille joka siina taustalla kokkaili currya : Mullo tunne et vauva tuloo joko tanaa tai huomenna. priam kaanty ihmetyksissaa, kokoajan olleena siina: ONKO sulla supistuksia??
Kerroin olotilani.

Syotii curryt. Priam soi oman annoksensa enne mua jota ei ikina tapahdu. Siina hankin huomas etten oo iha normaalissa tilassa enaa :D. Totesin Praimille etta taitaa seksit jaada talta eraa. Harmi sinansa :D

Soitettii laakarille n. klo9.30pm kun supparit oli ollu jo paalle tunnin verra saannolliset tulleena 5min valein. Sanoivat et saan tulla jos silta tuntuu, tai saan jaada kotiinkin. Paatin jaada kotiin. He antoivat vinkin mika kipupilleri auttaa. Meilla loyty vaan 1 vastaavanlainen. Soin sen.

Laittelin Georgian kaa viestia pitkin ja poikin, joka sano kantsii menna lepaamaa jos vaan pystyy, kun ei tiera millo seuraavaksi nukun sit. Menin makuulle,ei siita oikee tullu mitaan. supistukset alkas tulee 2min valein. ei muuta ku ylos ja jumppapallon paalle istuu ja pyorittelee.

Kaytii " aktiivinen synnytys" kurssilla raskaana olon aikana. sielta olevan tadin neuvot oli mielessa millo on aika menna sairaalaan : kun et pysty puhumaa supistuksien aikana. Orottelin sita tunnetta kokoajan seka lapsivesien menoa. Kumpaakaan ei nakynyt.

Kello alko lahestyy keskiyota jollo vessas pyyhkies tuli verta. Sanoin Priamille et ois aika soittaa uudestaa ja menna talla kertaa sairaalaa. Niin tehtii. Soitettii ja kerroin olotilan jne. Noustessa ylos ja mentaes autoon, alko torella tuntuu et jotain on pia tapahtumassa.
Meilta sairaalaa ei oo kun 10min autolla, mutta se tuntu pisimmalta matkalta kun tuntu et kakat tuloo housuu. Fiona Stanley Sairaala oli uusi, joka juuri avattiin joulukuussa. Kavin siela synnytyssali kierroksella joulukuu alussa. Siel mainittii et jos on hatatilanne, voi parkkeerata auton oven etee 10min parkille. Heilla on omat parkkipojat jotka voi parkkeerata auton oikeelle parkil sen jalkee, ettei miehenkaa tarvi lahtee pois synnytyssalista.

Nooh parkkeerattii auto sairaalan etee. Tultii molemmat sisalle. Kylla paine tuntu alapaassa. Tunne oli kun iso kakka tulisi. En kuitenkaa uskonu sen olevan vauva viela, koska vesia ei ollu vielakaa menny. Synnytys osastolle paastya, tadit tokas. Jahas Ootki kokonaa auki!! Ei muuta ku synnarisaliin. Tultii sinne about 00;45am.
He laitto mut sangylle makaa, joka oli mielestani vaarin. Sanoin etta haluan seista. Tuntu et ois ponnistanut seinaa vastaan.

Priam meni siirtaa auton, vaikka sali oli taynna ihmisia, kukaa ei maininnu autopojista. Jostain syysta itelle ei muistunut mielee kierrokselta. Priamin siel ollessa, hoitajat sano :jollei sun mies oo taala 2min sisalla, han missaa koko synnytyksen. Kun tuli aika tyontaa, vedin vauvaa sisaanpai ettei se vaa tuu. En halunnu Priamin missaavan!! No onneksi halla oli ollu tunne et pitaa juosta, ja niin kerkes saliin enne vauvaa.

Jatkoin sanomista etta saanko seista ,koska en pysty ponnistaa. Hoitajana oli vanhempi nainen, joka sanoi syyksi ettei ole tilaa seista, koska kaikki monitorilaitteet ovat siela. Tyhmana uskoin ja yritin ja yritin ponnistaa. Kutsuttii laakari paikalle, koska vauva alko olee stressaantunut. Sanoin etta MINA alan olla stressissa koska en pysty ponnistaa.
Menin kyljelleen, siita sangynlaidalle istuu ja lopulta sain ponnistettua niin etta laakari pisti imukupin vauvan paahan ja vetivat ulos kun ponnistin. Priam rukoili koko synnytyksen ajan pitaen mua karesta ja  vauvan tullessa ulos purskahti itkuun. Mina vaihdoin huutoni itkuun ja vauva itki tervetta itkua mahani paalla. Kaikki kolme itkettii siis yhessa ensimmaiset hetket. Siina kun aikamme itkettii, sanoin hetkonen kumpi se on?? hoitaja nosti vauvan ylos, pikkupippeli siel heiluskeli: mina ja priam molemmat samaa aaneen : se on poika!! ja taas itkettii. tunnelma oli sanoin kuvaamaton. <3<3<3

Klo oli 01.16am ja paiva 5. tammikuuta. Taydellista!

Sairaalaa lahto tuli nii akkia ettei kerenny kellekaa ees sanoo et sinne ollaa menossa. Ainoostaa ystavani Maiju ties, koska autoon istuessa kohti sairaalaa tuli viesti: kerro ku oot menossa sairaalaa. Vastasin : Nyt. Tai ainaki tarkastukseen..

Kaiken tarkailujen ym paatyttya soitettii aitilleni ekana ja opetin Priamia sanomaa Poika Tuli. Niin meni viesti perille. <3

Voisin sanoa etta koko raskausaika oli ihanaa, ei kummempia ongelmia ollenkaa kokoaikana. Synnytyksessa orotin vaa kovempia supistuksia kokoaja ja vesien menoo, ei nakyny kumpaakaan. Taisi veteni menna uidessa ?? :O taa synnytys meni hieromalaitteella ja yhella buranalla. Voi todeta etta luomuna tultii :D.

ALYTTOMAN IHANA TERVE SULONEN JA KERTAKAIKKIAAN JULLEENE POIKA SAATIIII .

Viimeinen pva vuotta 2014 !

Niin se aika vaan kuluu ja vuosi 2014 on lopuillaan. Mulla taala paattyy 6h ennemmi kun teilla, voin siis kertoo kannattaako herata uutee vuoteen :).

Tahan vuotee on kertyny kaikenmoista. Isoja askeleita, ja ens vuos nakojaa alkaa pikkuaskeleilla ;).

Anteeksi ku en oo pitany suurat paivitysta tanne, on jotenki jaany takaa-alalle. Mutta kerrootaa nyt lyhyesti ja ytimekkaasti mita taa vuosi on pitany sisallaa ja mista alotetaa uus vuosi.

Naimisiin menosta tuloo jo tammikuu alussa vuoden verra. Todellaki aika rientaa!
Taala on tullu suomi-ihmisia kaymaan ja mentii ekaa kertaa kroatian matkalla myos italiaan. Vauvauutiset alko nousta meiran perheelle ausiihaitte jalkeen. Nyt on laskettuaika jo ohitettu 3 paivaa. Kylla taa kaveri taitaa tulla ens vuoden puolella, jollei nyt mihkaa maratonille huitasta 2 tunnissa.

Talla hetkella siis 40viikkoa taynna ja 3paivaa lisana. Vauvalla on kaikki hyvin, koko raskauden ajan on mun veriarvot,hemoglobiinit ym ollu hyvat. Samoin vauvan mitat ja sydanlyonnit ollu taytta taydellisyytta. Tanaa kaytii neuvolassa, ja sanoivat et alkaa vauva olla lahtoasemissa. Nyt kuulemma vaan pitaa meiran nauttia viimesista hetkista pariskuntana, enne ku maailma muuttuu taysin :D.

Kayra elokuvis/syomassa,deiteilla. Tehtii ne jo ennakkoo viime vkoloppuna :D. Mutta on se jannaa ku ei yhtaa tiia millo se nyt sielta tuloo. Oonjo muutama viikkoa aatellu et onkoha se nyt tulossa vai nytte taiko nytte. Vielaki sama tilanne.

Tosin juttelin vauvalle enne joulua et vois tulla joulun jalkeen kun kaikki alkaa asettuu taas paikoillee meilla kotonaki. Meilla on hiema remppaa taala meneillaa, ja tehaa tilaa uudelle tulokkaalle. Seka en toivonu vauvan syntyvan jouluna ,koska josse vahaankaa tulee muhun, se haluaa oman synttaripaivan. Kukapa ei :D. Joten senki takia kerroin vauvalle et tulis vasta joulun jalkee. Ollaa nakojaa kuunneltu.
Eile sanoin et nyt saa tulla milloin vaan ,ei haittaa enaa. Toki ens vuodelle ois "helpompaa " ku on vanhempi. Paitti tanaa tajusin et taalapai maailmaa mennaa toisetpai. Eli sillo onki nuorin koulussa jne. .
Noooh... mut tarkein ohitettu, ei jouluna >D

Koko raskaus aika on ollu kyl yllattavan helppoa mulle. jos tammosia ois kaikki raskaudet ,vois saada vaik 100 vauvaa :D. Toivotaa et ite vauvaki ois helppo kaveri :D.
Ei siis itteeni nii haittaa vaikka menooki yliaikaa. enite ootan et paasen kavelee taas normi vauhtia etanavauhdin sijasta.

Mutta kaikki taala hyvin!! Mahtavaauuta vuotta sinne teille ja taala jatkuu jannitys ens vuoden puolelle: tulooko sielta tytto vai poika ja millo se tuloo :) <3<3

Kroatia... Iha ku kotia ois tullu

Eroja huomaa näissäki maissa. Nyt kun vietettii päivä Splitissä lentokentältä päin, huomas erot ihmisissä. Ensinnäki täälä ei näy kerjäläisiä ja ns. onnen ongijoita oikeestaa ollekaa, kun taas italias piti olla varuillaa auttavista käsistä et mitähä ne on tällä kertaa vailla. Ruoka on periaattees aika samanhenkistä, mereneläviä suurimmaksi osaksi. Aasialaisturisteja on enemmä italias, mitä täälä harvemmin näköö. Meil oli vuorostaa aika lepposa päivä priamin kaa tänää. Käytii kävelees (mitespä muute liikutaa) isos ns. puisto/mettäs ,komeen kukkulan päällä. Mahtavat maisemat, mutta armoton hiki vaan virtas kokoaja.

Luettii kroatia-artikkelia lehestä ,mis oli arvostelu No Stress- ravintolasta. Käytii koemaistaa lounaalla ja hyvältä maistu. Ei turhaa oltu kirjotettu artikkelia.

Vietettii päivä siis Splitissä, ja iltalautalla kohti Korculaa. Samalla penkkirivillä istu vanhempi pariskunta, jotka keskusteli suomeksi. Sanoin Priamille, et nuo on suomesta mutten viel ilmiantanu itteeni. Siinä ne tyytyväisenä luki iltasanomia ja keskustelivat uutisaiheista. Nainen luki ja mies myhäili vieres.

Yhtenä aiheena niillä oli seksitesti, jossa nainen kyseli mieheltansa mita mielta mistaki on jne.. Nytten ainakaa halunnu paljastaa itteeni :DD.Oli niin kiinnostavia keskusteluita.
Ekan tunnin aikana alle 2m pääs,ketään välissä, myhäilin itekseni niitten jutuille ja kirjoittelin blogiani. Lopulta aika kävi tylsäksi Priamin nukkuessa ja akkujen loppuessa tekniikan vempeleistä, sekä iltasanomien luku pitkästä aikaa himotutti. Joten sanoin miehelle : Terve! ,kun nainen oli menoillaa. Oli muutenki tunne itellä, et mies ehkä oli huomannu mun myhäilevän niitte jutuille,olin saattanu paljastaa itteni. Nainen tuli kans paikkeille ja siitä se juttelu sit alkoki :DDD. Marjaleena ja Lasse Mikkelistä.

Voih kylla meita nauratti kun kerroin et oli niin hauska kuunnella teirä keskusteluita,etten raaskinu ennemmi paljastaa. Oikein mukava pariskunta. Heillä oli asunto samalla saarella ,Vela Luka -kylässä, 7km päässä meirän majapaikasta. Vaihdettiin numerot, ehkä viel kerettäis näkee tulevan viikon aikana.

Jotenki jännä tunne, vaikka Italia oli ihana ja sinne kovasti odotinki pääseväni. Kun Kroatiaan saavuttii, tuntu et kotia ois tullu :).

**

Vika vko meni vähä siinä, kun joka pvä oli joku lounastus tai illallinen joittenki isän kavereitten tmv kaa. Ei oikei kerenny kummempia reissuja suunnittelee,ku aina oli joku tulossa tai menossa. Ei vaiti, vaikka se ikähaarukka on sitä lähes 70v ikäluokkaa, silti siitä on kehkeytyny ns. semmonen oma Blato-piiri :D. Priamin synttärit oli tulossa vikana vkoloppuna. Yritin saada meitä Vis-saaren turistireissulle , mutta koko vkolopulle oli luvattu epävakasta säätä, joten sillä varauksella oltii mite säät salli.

Kyselin myös Priamilta mikä on sen lempikakku, mietteinä et jos leivon sille synttärikaukun. Vastauksena tuli Saksalainen mustamarjakakku- Ite mietin et mikä hitto se semmonen on!!! :OOO yritin olla paljastamatta aikeitani, ja kyselin uurestaa: mites tyylii porkkana tai juustobanaanikakut? Vastauksena tuli: tykkään enemmä porkkanoista porkkanoina ja banaaneista banaanina. Ei auttanu. !! varsinki näillä meikäläisen mahtavilla leipojan taidoilla. Päätin tehä suomalaista pannukakkua. nimittäi täälä letuista puhutaan pannukakkuina, josta ainaki tiesin et se tykkää. (oli viimesinä pvinä puhunu pelkästää pannareista, mitä haluu ravintolas syörä )

Synttärisunnuntai aamu tuli ja sato vettä koko aamun. Olin ereltävänä pvänä hakenu värkit kaupasta google-kääntäjää käyttäen mitä mikäkin sana tarkoittaa. Kokkailin Priamille pannukakkua, kermavaahtoineen ja mansikkahilloineen. Laitoin lautaselle  muutamat porkkanat ja banaanit omana itsenään ja vein aamupalan sänkyyn. Muuten kaikki oli hyvin, paitti olin sekoittanut suola ja sokeripussin näönsä puolesta, ja pannukakuissa oli 2dl enemmä suolaa ku tartti olla :DDD!"! syötii vaa kermavaahdot ja hillot päältä ja lupasin tehä uuden pannarin vielä lomalla ollessa.

Tosin sää ei kovin suosinu, joten lähettii isän viemänä kattelee maisemia Tripa Lukaan ja sieltä uimaan/rannalle kahtee pekkaa The Palm rannallle, joka viime vuonna löyrettii pyöräretkellä.
Käveltii sieltä about 5km Vela Lukaa illalliselle. Laiton Marjaleenalle viestiä, oisko ne kotosalla jos tultais nopsaa kattoo niitte asunto. Oliha ne ja sovittii treffit about 1h päästä ku päästii takas rannalta kylään.

Suomipariskunnalle mentäessä, juttu luisti sen verra ,että nopeesta vierailusta tuliki 3h vierailu :DD. Mukavia ihmisiä olivat. Hyvin suomihenkinen asunto ja sisustustyyli. Ei turhia tavaroita missää ;). Priamki huomas sen. Kerroin heille et oon raskaana. Siihen Marjaleena sano, et juu kyllä mä sen oon huomannu jo siel lautalla ollessa, eleistä ja ilmeistä, kuulemma vanhana sairaanhoitajana ties. Olivat oikein innoissaa uutisesta.

Kyllä me sinne illalliselle viel päästii klo22 aikaa illalla. Hyvästelyjen ja halejen saattelemana ,käytii tesmaamas niiden suosimaa ravintolaa. Ihan maukasta ruokaa oli. Synttäripäivä oli melkolailla ohi, ja niin oli pia koko lomaki. Itteeni jäi varmaa enemmä harmittamaa mönkää menneet synttärireissu suunnitelmat. En nimittäi ollu kehytelly muuta ,joten ei tullu miehelle pakettia millää lailla.

Ke aamuna meillä oli lento Splitistä. Maanatai meni vaan ollessa ja pakkaillessa. Tein viel lupaamani pannukakkua ,joka tälläkertaa onnistuki suolien ja sokerien kaa oikein suhtein. Hyvin maitto miehelle :P . Tiistaina lähettii kohti Splittiä klo13.30 lautalla. Priam halus käyrä heittääs levynsä vielä Lassen ja Marjaleenan postilaatikkoo enne lähtöä. Sanottii heipat ja näkemii isä Jerrylle ja matka jatku kohti Splittiä priamin serkujen työ.

Mun lempisukulainen, Priamin serkku Zoran tuli hakee meirät lautalta ja vei tapaamaan hänen perheen puistoon. Heillä on kaksi poikaa Priam ja Nikolas. En ollu heitä ennemmi tavannut, enkä myöskään Marina vaimoa. Pojat näytti ihan kun Priam ja Jerry pienenä olevissa kuvissa, luonteetkin meni samalla tavalla kuulemma.

Toinen serkku Darka tuli hakee meitä sieltä, missä oltiinkin yö ja aamulla tarkotus kentälle. Ilta meni kotona ollessa. Syötii ja juteltii. Näytin meirän hääkuvia netissä. Darkan yks pojista kaipas veljiänsä seurakseen ,koska yritti epätoivosesti mua oppimaa pelaamaa tietokone pelejä. Oli jalkapalloo ja ralliautoiluu. Varotin jo suoraa et oon niin huono ettei ees kannata yrittää. Ei uskonu, ja nii pelattii. Tai minä "pelasin". Voi Huoh! kuinka huono oikeestikki voin olla!! Hahha . kyllä pojalla ainaki oli hyvät hermot, kun kovasti vaa yritti kannustaa, vaikka olin niin tiltissä kokoaja.

Aamulla oli aikane herätys klo4 tienoilla. Pientä aamupalaa massuu, Darka teki meille eväsleivat matkaa. Kentällä oltii ajoissa. Meirän lento oli ekana. Meillä oli kolme vaihtoo tällä kertaa ,kaikki tosi pienellä vaihdolla. Matkana siis Split-Zagreb-Frankfurt-Singapore-Perth. Lennot sujui hyvin, Tosin paljoo ei tullu näillä lennoilla molempien nukuttua, kun oli ns. päivälennot ja Priamin silmät huusi ihan punasena kaikista ilmastoinneista. Voi raukkaa!! Singaporeen menevä lento oli myöhässä, ja vaihtoaikaa oli vaa tunti. Mulla oli kutina että tullaa myöhästymää. Tätä pitkää lentoo ei päästy istumaa ees vierekkäi, vaan Priam istu mun eressä. Kysyin viereisessä istuvalta pojalta vaihtoa, mutta oli maksanu ekstraa käytäväpaikasta, ei halunnu vaihtaa.

Mun toisella puolella oli aasialaispariskunta, jonka mies oli aikalailla kyllästyneen olonen pitkään lentoon. Se osas ainaki käyttää ilmasia ruoka/juomapalveluita hyväkseen ja kokoaja oli tilaamassa jotain. Siinä samalla minä ja viereinen poika tilattii kylkiäisiä itellemme. Poika autto mua setvimään jatkolennon kaa, koska lento oli selvästi myöhässä. Se osas kysyy oikeet kysymykset ,kun sen sisko oli kuulemma lentoemäntä, jolta oli oppinu.

Ei siinä ,koneen laskettua ne oli jo laittanu meille uuret lennot 2h päästä lähtevään koneesee. Saatiin myös aamupala kuponki kentällä olevaa kahvilaa. Mikäs siinä. Kerkesin shoppailla viel itelleni rahapussinki, jota olin jo menomatkalla kattellu. Lauralle soittoa, et tullaan myöhässä joka oli meitä tulossa kentälle vastaan.

Ihanaa oli palata kotiin!

Torino-Milano- BYEBYEE Italia !

TORINO

Priamin täti Louisa asuu Torinossa, joten sen takia matka sinne. Otettii suosiolla taksi alle asemalta kotiovelle. Empä ollu ennemmi takseissakaan nähny pientä tv-screeniä,mistä tuli bilemusaa taksikuskille. Kerta se on ensimmäinenki.

Perillä oltiin. Pahoiteltiin myöhään tulemista, klo 23 oltii vasta siel. Louisa ei ollu moksiskaa, kuulemma normaalia aikaa hälle olla hereillä. Menöö nukkuu 1aikoihin yöllä ja herää 5 aamulla !! :DD Kuulemma ei tartte enempää unta. No mikäs siinä, ei mulla vaa toimisi.
Priamin italia alko olee jo vahvempi kun alku lomasta, joten mäki pysyin jo keskusteluissa mukana. Mulla ei ollu kummempia suunnitelmia Torino ajalle. En ollu ees kattellu mistää, mihi sitä menis jne. Päätin et tästä lähtien mennää Priamin ehdoilla.

Aamulla päätettii käyrä kävelees lähialueilla, ja löytää puiston tynkää. Louisan pääpointtina oli kokata meille kaikki ruuat ym. joten meillä oli kotiin tuloaika lounaalle. Eipä siinä mitän, onneksi se oli hyvä kokki.

Kävelyreissulla löyrettii kahvila, jossa päätin juora ekan kahvin 4kkteen, koko raskaana olon aikana. Halusin maistaa ees yhen cappucinon italian kamaralla. Täältähän se on peräsin ,tai ainakin kuullu. Kyllä maistu, ja hintakaa ei päätä huimannu 1eurolla.

Lounaa jälkee otettii bussi alle lähemmäs keskustaa, ja päätettii kävellä siel. Löyrettii puisto monen mutkan takaa taas. Oltii luettu karttaa hieman vääri :DD. Onneksi jäätelö osaa aina auttaa.
Illalliselle oltii menossa pitsalle Louisan kavereitten kaa. He olivat 3 muuta leidiä, joista yksi pysty puhumaa ees vähä englantia. Oli huvittavaa kuulla kommentti sen suusta ; sä puhut nii nopeeta enkkua, etten pysy kärryillä. HAHHA. Italias koiratkin saa tulla ravintolaa. Heillä oli pikkukoira mukanaa, joka siel istu omalla penkillä muiden mukana. Hassua. Hyvin tosin ovat kouluttaneet, koska ei kerjänny ollekaa.

Perjantaina mentii kohti keskustaa taas. Huomasin jo matkalla sinne kuumailmapallon taivaalla. " Voih jospa joskus pääsis "- oli mielessä. Tällä kertaa suunnattii suoraa infoo. En halunnu enää vaa kävellä summamutikassa, mitä ollaa viimeset pvät tehty. Sielä oli alkamassa taidefestivaalit, joittenka lavoja oltii kokoomassa.

Infopisteesee mentäes, näin mainoksen kuumailmapallosta. Se oli köyren varassaoleva pallo,joka menöö 150m korkeuteen. Hintana 15e. Olin heti, et tonne!! ensinnäki jotai erilaista ja noi halpaki. Priam ei oo mikää paras hlö korkeissa paikoissa. Joten alko pieni tinttailu. Hän ei myönnä oikeeta tinttailun syytä, mutta samantien ku alko olee puhe korkeudesta, alko tinttaus :DD.

Mentii infosta nettikahvilaa sulattelemaa ajatusta. Lopulta pääryttii menemää pallolle.

Elikkä pallo oli kuin kuumailmapallo, ilman kaminaa ja pysy samassa kohdassa vaijerin varassa. Ympäri palloa meni tilava käytävä, että sai mennä joka suunnalta kattomaa. Sielä oli yhteensä about 10-15 hlöö. On se jännä kaveri tuo Priam. Niin kauan hän oli hiljasta poikaa ja peloissaa, kun päästiin palloo. Kun pallo asettu paikoilleen, ja oli ns. turvallinen lähtee liikkeelle, alko kamera laulanta. :DD Hienot oli kyllä maisemat ja hieman erilainen tapa kattella niita ku normaalisti. Aika korkeuksissa oli 15min.

Saavuttua alhaalle, Priam kiitti mua patistuksesta palloiluun. Oli kuulemma paras juttu koko pvänä. <3

La aamuna ,viimesenä loma aamuna, Louisa oli laittanu mun teekuppilautaselle kaulakorun lahjaksi. Ihana ele. :DD. Taitaa täti tykätä musta ,vaikkei samaa kieltä löyrykkää. Kovasti se oli sita mielta etta vauva tulee olee poika. Anto meille vaaleen sinisen kietasuliinanki vauvaa ajatelle.

Se on jännä, jo toistamiseen tapahtunu. Kaks vuotta sitte kroatiassa mietin et haluaisin pitkän riippu kaulakorun, ku semmosta ei oo. Priamin isän kaveri Milka anto mulle lahjaksi kaulakorun ja korvikset vikana iltana ekalla lomalla. Nytte oli ollu mielessä, että haluaisin ns. arkikäyttöön sopivan lyhyen ketjukorun. Ei kuule, semmonenhan se Louisan antama just oli. Eli pienistäkin ajatuksista otetaa kaikki ideat "isomman korvan" taakse.

Vikana pvänä käytii viel kaupungissa, kun ereltävänä pvänä huomattii et siel on alkamassa ilmaset taidefestivaalit. Oltii katottu jazz-bändin alottavan klo11. Muttei iha liia tarkkaa oltu katottu, nimittäi suunnattii samalle aukiolle jossa ereltävänä iltana oli ollu tapahtumaa. Eihä siel mitn ollu. Festarimenusta katottii uurelle, ja se oli toisella puolella kaupunkia. Päätettii jättää kuitenki festarit menemättä. Priam ehdotti ,et mennää kattoo Torinon kuuluisin kirkko sekä muutama puisto. Näin mentii.

Kirkko kuvattii ulkoopäi ja toiselle kirkolle oli noin parin kilsan verra matkaa. Sinne johti tie puiston läpi ja kirkko sijaitsi pienellä kukkulalla. Sieltä oli myös hienot maisemat. Mä ite oon aikamoinen maisemien kattoja tyyppi :D.
Kiertelyjen ja kaartelujen jälkee, alko olla aika mennä viel rauhottuu Louisalle ,lounastamaan ja pakkailemaan. Pian oliki taas kotimatkan vuoro.
Oli ihanaa tavata Priamin äitinpuolen sukulaisiakin, ja päästä käymään Italiassa. Saatiin myös lomailla iha omillaankin <3.

**

Varmaan kuuluu kaikkeen lomaan ,että välil menöö hermot matkakaveriin tai ainaki samaan seuraan. Taitaa olla osa syynä raskaushormonikki jokka jyllää, mutta täälä suunnalla ollaa koettua sitä muutamina pvinä.

Ollaa kyllä turhauduttu ,ku ei olla aina löydetty perille ja kävelty kaikki kaupungit halki, muutamien tuntien viivellää päästyä päämäärää. Jos ollaa kehitelty jotai muuta kävelemisen tilalle, molemmat on ollu onnessaa. Pyöriä ei saatu aikaseksi ottaa missää, mutta vastaavasti on tullu istuttua hevosen kyydissä, pyorätaksin kärryssä sekä "kuuma" ilmapallossa kattelemassa maisemia.

Viimene reissu Torinosta Milanoon meni muitta mutkitta. Junat oli ajoissa tällä kertaa, ja saatii hyvin ostettua jatkojunaan lippu Malpensan lentokentälle. Meillä oli varattuna hotelli läheltä kenttää. Saavuttii kentälle ,ja yritettii löytää bussia hotellille. Sivuilla oli maininta,et menöö bussi kentältä. Olin laittanu sinne mailiakin, mutta ei ollu kuulunu mitn. Aikamme yritettii, mut lopulta otettii taksi alle.

Hotellin ovessa oli 4 tähteä. Mutta..

Ekassa huoneessa ei ollu mitn vikaa sinänsä, mutta oli erililliset vuoteet. Normaalisti en valita, mutta tällä kertaa aattelin kokeilla "asiakkaan etuuksia" ja pyysin, et vaihdettais huone parisängylliseen. Eivät olleet moksiskaan, ja antoivat uuden avaimen.

Huoneesee mentyä, se haisi tupakalle ja oli siivomaton entisten asiakkaitte jäljltä. Ei muutaku respaa taas.

Kolmas kerta todensanoo ja huone näytti lupaavalta, parisankyneen ja ammeineen.

Suoraapäätä mentii alakertaa syömää ravintolaa. Alkaes tilaamaa, ei ollu muutaku murrososa annoksista jäljillä : Pitsaa ja pastaa. Oltiihhamme italiassa, mutta ennen kun tilauksemme saapui, kuului keittiöstä mikron ääni ja annokset tulivat pöytää. Yksi työntekijä sielä näytti muutenkin vaan olevan. Annokset kyllä maistuivat, mutta huvitti vaan  4tähden hotellin käytöksellä.

Meillä oli siis seuraavana aamuna klo 7.05 lento Splittii. Olin tehny jo check-in netissä, ja pyysin aamupalapusseja meille sekä tilasin kuljetuksen kentälle.

Ilta oli muuten hyvä ja rentouttava, kunnes aamulla 3.30am alko soimaa joku ihme herätyskellon tapane ääni vaatekaapin seinän takaa!!!! Yritettii sitä löytää, mistä ihmeestä se tuloo. EI tullu äänelle loppua eikä saatu mitn käsiimmekää. Soittoa respaan: Mikä hitto tää nyt oikee on??
No respamies kuulosti siltä, että tietää mistä on kyse, ja sano tulevansa antaa uuden huoneen. Oliha siinä viel 1,5h uniaikaa. TuSKA! No ei muuta ku uutee huoneesee ja jatkaa unia.

Aamulla check out ,ja sama mies ei ymmärtäny et oon tilannu aamupalakassin sekä lentokenttäkuljetuksen jo, niin että sen vaan pitas antaa ne meille. No mitähä muuta vielä :D. Kyllä nyt musta on tullu kauhee valittaja ! oisko ne nää hormonit? mutta ku ärsytti, ku jos kerra maksaa hotellista, haluaa sen olla myös sen vertanen.

Ei tainnu olla ihan meirän hotelli.

**

Eihä nää kommelllukset iha viel loppunu.

Kentällä, onneksi oli jo check-in tehtynä. Laukun pudotus hihnalle kyllä oli eressä. Siel ei oikee ollu minkäämoista infoo missä minkäki lennon chek-in on vaan kaikki ihmiset (ja niitähä riitti yllättävänkin paljon) oli lyöttäytyneenä samaan isoon kasaan ,josta jokainen vuorollaa meni tsekkauttaa laukkunsa. Aika kulu, ja vihdoin ku päästii kassalle, meillähän oli ylimääräsiä kiloja.
Tosin meillä ei ollu yhtäkää kunno käsimatkatavaralaukkua, mutta aikaa ei ollu paljoo setviä ja päätettii maksaa toisen laukun hinta 40e.

Lopulta siinä meni enemmä aikaa, kun piti jonottaa maksukassalle, kun ois setviny pari kiloo käsimatkatavaraa. (Louisa anto 1kg riisisäkin matkaa, josta samalla jo tiesin,tästei hyvää seuraa).. laukun pudotuksesta päästii klo6.40, josta juoksujuoksujalkaa kaikki kenttätarkistukset ja portille. Jos jotai hyvää tästä löytää, nii ainaki osaan(pystyn) vielä juoksemaa :DD...

Siel oli viel paljo ihmisiä portilla orottamas, eli hyvin kerettii. Klo 7 ku päästii koneesee. Klo 7.05 CIAO ITALIA !!

Älytön Kirkko !! :D ja kalteva torni :D

FLORENCE

Saavuttii Florencee 7.30pm. Oli aika olla ihan vaan kaksin :). Olin kattonu google.mapista miten pääsee hotellille. Matkaa ei pitäisi olla paljoa (about 1km) ja kaiken järjen mukaa melko suora tie. Siinä yhessä kohtaa kartalla oli iso aukio, jossa luki museo. Tein mielikuvaharjotelmaa, jotta päästäis verkkaammin perille, ja kuvittelin siinä olevan puistoaukiota ja jonkin sortin "areena" museorakennuksena.

Astuttii junasta ulos, ja lähettii kohti hotellia. Tiet meni ihan keskustan halki, ei kuvitelma iha menny paikkansa. Siinä varrella näky hyviä shoppailupaikkoja ,jokka pistin merkille. Päätin et eres kerran meen shoppailee tämän reissun aikana. Nooh.. alettii saapumaan "puistoaukiota museolla" mielessäni ja ei ihan menny siinäkää mielikuva nappii. Suoraa silmien eessä töröttää jumalaton siis oikeesti JU-MA-LA-TON Kirkkorakennus ,joka oli ooppera museo.!!! Huuleni oli nii pyöreenä ku olla ja voi. Ei tommosta voi olla ees olemas. En tiiä mikä siinä nii heilautti Heini tytön pään pyörälle. Ehkä se oli se mielikuvitelma, jota olin päntänny mielessäni: "Nonni ,ja jos tälle puistoaukiolle päästää, ollaa jo voiton puolella". Ei ollu puistoa ei, vaan ällimäisen suuri kirkko.

Ja matka jatku :D...

Päästii hotellille aikasta helpolla. Priam raukka joutunu kantamaa kaikki kamppeet ,kun "raskaana oleva ei saa nostella " - lausetta sukulaiset hokenu täälä sille mantraksi. Hotellin respahlö oli oikein mukavan oloinen mies. Kerto miten toimitaan, mitä mistäki tapahtuu jne.. Hotellihuoneki näytti lupaavan romanttiselta. Molemmat halus lähtee ulos syömään ja ihastelemaan uutta ympäristöä.
Mentiinkin syömään museo-kirkon vierelle ja heitin huulta Priamille : istu sä sille kirkon puolelle, ja mä kirkkoo vastapäätä nii molemmat saa tuijottaa jotain kaunista.

**

Ti oli aika olla turisti. En ollu vartavasten tehny mitää etsintöjä Florencesta, mitä siel pitäs nähä ja minne mennä. Aattelin et annetaa lomarauha molemmille, ja mennää sinne minne jalat vie. Saatii me muutama kartta kätee respamiehelta ja kuulin kaveriltani Staceylta : Käy ottaa David patsaasta kuva. Googleteltii muutamaa otteesee, missä se vois olla. Yks löyty museosta, yks kukkulan päältä. Ei niin - museoihmisenä, valittiin ulkoilma ja kukkula. Ei haluttu iha kauheesti kävellä täälä, koska Rooman kilometrit paino viel jaloissa.

Löydettii kukkula ja David. Tosin aurinko paisto täysin Davidin yläpuolella, ei tullu parhaimpaa kuvaa siitä. Se on jännä huomata, että kaikesta ne osaa kans ottaa rahat. Ostettii jätskit kahvilan ulkona olevasta jätskikärrystä, ja mentii niitte terassille istuu, jossa ei ollu ketää. Jädemyyjä sano että sinne on vielä erikseen oma hinta. Hei HALOOO!!

noh.. ja vessoista tietty piti maksaa. Okei ,kylhä suomessaki niistä maksetaa. Mutta täälä jotenkin sen huomaa, miten ne yrittää kaikesta vetää rahat pois.
Esim. ku oltii tulossa juna-asemalla, ja hyppäämäs junaa. Yks tyttö mukamas hyvää hyvyyttään autto Priamia nostaa laukun junaa. Sit aattelinki et mikse nyt viel siinä hengaa, ku mentii istuu. Sitse mukamas, ohjas meirät istumaan vaikka siinä oli suoraa kaks vapaata penkkiä. Istuttii, ja se oli siinä käsi pitkällä : Eikö mulle kuulu antaa mitään, autoinhan teitä laukun kanssa ja löytää istumapaikat. Annoin euron. Se oli :eikö enempää. Ainaki 2e. Annoin 2e ja jostain syystä kuvittelin et se antaa 1e takasi. Turhaa. Otti jalkansa alle nii lujaa ku olla ja voi. Kyllä tuohtututti. !!

No joo ja back to the basic.

Päätettii Davidiltä lähtee kävelee vähä matkaa. Yleensä meirän kuuluisa "vähä matkaa" taittuu 2-3h.. En ollu kovin innoissani aluksi, varsinkaan kun meirän pienen pieni kartta loppu kesken. Kysyttii tietä kaupunkii ja he sanoivat joo tuol matkan pääs tuloo tie, mut siitä on viel 2-3km kaupunkii, sanoivat kuitenkin olevan mukavaa kävelyä. En hyppiny ilosta. Priam suostutteli mut lopulta kävelemään siihen suuntaa. Ja hyvä niin. Oli se lopulta mukava kävelyreitti ,suloisien rakennuksien ympäröimänä.. Ja päästiin kun päästiin sykkeeseen.

Syömingit alle , ja löyrettii viereiseltä aukiolta toinen David patsas. Tällä kertaa siel oli joku hallituksen meno meneillää, ei päästy lähelle Davidiä kuvaamaan. Kyllä nyt Davidin kuvaaminen on  hankala tehä. Priam ei voinu kovin hyvin, flunssa alko puskee päälle. Vietii mies nukkumaa hotelille ja minä lähin vihdoin shoppailemaa ;D.

Monen monta kauppaa menin läpi. Tosin mieles pyörii, mitä ja minkä kokoista voin ostaa, koska kuinka isoksi tässä vielä muutun. Lähti siel muutama vaate mukaan, hieman maha ja rintatilalla varustettuna :D.

Illallistamaa mentii meirä lähiravintolaa. Näytti tosi kodikkaalle ja italialaiselle. Heillä oli kaiken näköistä ilmaista tarjottavaa. Hieman epäilytti, onko torellaki ilmasia, mutta olivat.



 PISA

Aamulla oli junamatka Florencesta eressä kohti Pisaa. Aikaa meillä oli siel 5h verran ,pääpointtina ,kuha nähää kaatuva torni. Jätettii kamat säilytykseen ja karttataulun mukaa lähettii menee suoraa tietä eteepäi, mistä kaikki kiinnostava pitäs löytyy. Erellä meni naiskolmikko, jolla oli oikee kartta matkassa. Hetken aikaa niitte perässä kuljettii "varmistaen" , et oikeella suunnalla ollaa. Ne tykkäs ottaa liikaa kuvia ,joten jatkettii matkaa oman päänsisällä olevan kartan ja kylttioppaiden ohjeistuksella.

Tornille saapuessa, jono ei näyttänyt olevan mahoton. Siihen löytykin nopeesti syy. Lippua ostaessa, siel on jonotaulu, millo saa mennä vasta jonottaa. Se olikin jo pari h erellä, millo ois voinu vasta alkaa jonottaa. Joten jätettii toiseen kertaan. Mentii ihan tornin juurella olevaan ravintolaa lounaalle, koska halusin tuijottaa tornia syömisen ajan. Nättiä. Taisin rakastua torniin :DD.

Meillä kun ei ollu paljoo aikaa olla Pisassa, päätettii ottaa 30min hevoskärryajelu kiertäen nähtävyydet sen kyyrillä. Toimi. Tosin aika kallis ajelu oli (40e) , mutta kerranha se vaan kirpasoo. Priamin mukaa "honeymoonilla" saa välillä törsätäkki.

Hevosille heipat ja lähettii kohti juna-asemaa, mielessä poiketa muutamassa liikkeessä.
Se ei oo kaikkei helpointa, kun kaverina on shoppailua inhoova mies. Sillo iteki menettää sen shoppailu innon. Kauppaan mentäessä, on jo olo ÄKKIÄ ÄKKIÄ ÄKKIÄ. Jokasen vaatteen kohalla miettii ,no tarttenko mä torella tätä jne. Okei oha se viisastakin mietintää, mutta siinä menöö kokonaa into, kun toinen joutuu oottamaa pihapuolella tmv.

Enivéi, tällä kertaa tiesin mitä tartten ja ostin puolihameen, ku kaikki alaosat alko olee likasena. Eikä kulunu 10minuuttiakaa.

Matka jatku kohti juna-asemaa. Meillä oli eressä päälle 3h juna matka yhellä vaihdolla. Matka meni hyvin, kunnes päästii vaihtopaikalle ja koko vaihtojuna oli peruuntunu. Ei auttanu ku alata setvimää mite päästää päämäärää. Yllättävän hyvin hermot kesti molemmilla, vaikka lopulta oltii 2h orottelujen jälkee vasta oikeessa junassa, ja kohti Torinoo.

vieläkin jalat Roomassa

Perjantai aamu alkoi jo paremmalla mielellä. Pojat tosin oli valvonu iha kunnolla aamu 5 asti. Tullu juteltua kaikki viimesten vuosien asiat. Paolo oli laittanu meille aamupalakamppeet valmiiksi, hakenu tuoreet croissantit enne töihin lähtiessää. Meillä oli aiheena käydä kävelees nähtävyyksiä, josta Forum Romanumille ja Palatinelle olivat ekoina  kohteina. Sielä oltii suljettu kaikki lähikadut autoilta, että turisteilla on kunnolla tilaa kulkea. Sielä näky monenmoista katutaiteilijaa keräämässä rahaa tai myymässä jotain. Käytii myös Piazza Venetsiassa. Aika mahtipontinen rakennus.

Kuulin oudon ehdotuksen mieheni suusta. " Mä näin tuol yhes kaupas sulle sopivan käsilaukun, voitas ostaa se sulle,ku ereltävä näyttää jo vaihtamisen kaipuuta", mies joka inhoo shoppailua eikä oo ennemmi kummosempia ehdotellu. Ei keretty siitä istumalta käydä kattoo, mut mielee jäi mieheni sanat :D.

Priamil taisi väsy painaa myöhää valvotusta yöstä, ja lähettii aika ajoissa takasi kotia kohti. Ilta meni kotosalla ja Paolo kokkas meille raakapastaa ja kalaa.

**

Meillä oli kahen paivan passi kolmeen eripaikkaa (kaks jo käytii perjantaina), Colosseum oli la vuorossa. Alottetii aamu sillä. Onneksi oltii hankittu lippu, ja menty näipäi ku mentii. Nimittäi Colosseumille oli iha Järkyttävä jono!! Voi niitä ihmisraukkoja jokka oli jo pitkälti ulkonaki jonossa. Niillei tainnu olla aavistustakaa kui pitkällä jono sisällä kiemurteli. Noh, Lucky US -käveltii suoraa sisää ja päästii kattoo kaikki paikat ilman suurinta turistirysää. Oliha se hieno, mutta oikeestaa liia samantoistoa itelle. Kun näki yhen nurkan, oli nahny koko colosseumin. Okei, en oo suurin historia ihminen. Antakaa anteeksi.

Seuraavaksi oli vuorossa Espanjalaiset portaat. Otettii polkupyora taksi alle, koska se oli aikalailla toisel puolel kaupunkia. Ja hyvä että otettii. Ensinnäki oli ihanaa tehä jotai muutaki ku kävellä, ja meirä kuski oli ihana. Se kierrätytti meitä kaikilla muillaki nähtävyyksillä matkan varrella.
Portaille päästyä, hieman harmitti ku melki koko portaat tai sen ympäristö oli korjauslavojen peitossa. Ei iha näyttäny siltä miltä postikorteis :(. Käytii siinä portaitten päässä olevassa kirkossa.

Lähettii ettii lounaspaikkaa. Löydettii yllättävä hyvä ja halpa buffet, kalliilta ostoskatu-alueelta. Ruoka massuu, ja katsastaa toiset kattomisen arvoiset paikat, jokka Paolo merkkas meille. Yhtenä yllättävänä lempirakennuksena itelle oli Pantheon. Aikamme kierrelles, käytii enne kotoo lähtöö katsastaas Priamin ilmottama laukku. Hyvältä näytti, kyllä mieheni ymmärtää tyylinki päälle :D. Laukku lähti matkaa, oliha se otettava neuvosta vaari, kun kerran elämäs tulee tämmöne tilaisuus.
Illalla mentii kodon lähellä olevaa pitseriaan. Paolo anto tarkat ohjeet ja minä toimin KUSKINA!!! Jännää. Heti aluksi parkkipaikalta oli kauhee mäkilähtö eessä(parkkihallin ramppi), mutta hyvin selvittii muutamalla auto sammuksiin- liikkeellä. Ja Priam tietty oli ikuistamassa hetken kuvaamalla mua :D

**

Sunnuntaina oli aika kattoo viimeset nähtävyydet, rooman ainut pyramidi. Isot markkinat joen varrella, puisto, vatikaani. Tuntu että päivästä tuloo lepposa, ettei ns. mitn tekemistä. Pyramidi ei ollut hääppönen, joka oli puoliksi korjaushökkelien peitossa. Markkinat oli aivan liian isot, eikä ruokapaikkoja paljoo näkyny. Meinas mennä nälkäkiukun puolelle.

Ruokaa löyty, ja jatkettii matkaa kukkulalla olevaa puistoon. Se oli molempien mielee. Sai hetken hengähtää kaupungin vilinästä. Sieltä oli näköalat koko Roomaan. Wau!
Matkattii tsekkaa Vatikaani, joka oli su kylläki kii, mutta ulkoa halusinki sen vaa nähä. Oliha se aika massiivine.Ei kyllä yhtää vaikuta miltää kirkolta.

 Yritettii mennä vatikaanin jälkeen takasi puistoon, mutta katoin karttaa väärin, ja hypättii väärää bussii. Se johdattiki meirät takasi kaupungii. Päätettii lähtee kotia, joka oli varmin tapa selvitä ajois illalliselle. Meillä oli meno Paolon äitin ja sen enon kaa + enon vaimon. Kukaan niistä ei puhu enkkua, ja Priam ei ollu iha vahvimillaa vielä italias ( mitä se kehkeyty viikon aikana). Priamil meinas mennä hermo niihi ku kaikki puhu yhtäaikaa ja nopeeta. Ei se kerenny tulkkaa mulle mitää, joten luovutin ja olin hiljaa koko illan melki. Ruoka oli yllättävä hyvää ja ravintolassa näky jalkapallon finaali. Se oli eka ja vika peli kisojen aikana.. ja voin sanoo et se ihan viihdyttiki. Ehkä ens kisois voisin jo kattoo toisenki pelin :D.

Syöminkien jälkee lähettii viel katsastaa rooman kaupunki yövaloissa. Näytti hienolta. Siinä autoillessa Rooma ei tuntunu enää nii isolta. Ehkä tuntuu suuremmalta kävellessä kaikki pvät ja hukkakierroksia tullu muutama matkaa.

Ainii ja yks hassu juttu. Täälä koiratki tuloo ravintolaa!! Siinä ne istuu tuolilla, niinku muutki ihmiset :DD. Hyvin ovat kouluttaneet ku ei ne kerjää tmv.

Kotia tulles ,yötä myöre.. alettii setvii Paolon kaa junalippuja ja hotelleja meirän tulevalle viikolle. Saatii kaikki tehtyä aamu kolmee mennessä ja retkireitti oli selvänä: Florence - Pisa -Torino- Milan Malpensa.

Ma oli lähtö 6 illalla vasta. Mut koko pvä oltii kotosalla, vietettii ns. toimistopvää. Kiitoksia Roomalle ! Matka jatkuu uusii maisemii ja tunnelmii.